Terveydenhuollon rahoitus yhteen putkeen

Kun ihminen tulee kipeäksi eivätkä kotikonstit auta, on mentävä lääkäriin. Lääkäri tutkii mistä on kyse, määrää sopivaa lääkettä ja mahdollisesti sairasloman ja jatkohoitoa.

Tämä maailman yksinkertaisimpiin kuuluva asia ei valitettavasti enää ole Suomessa itsestäänselvyys. Nykyisin on lähes aina kysyttävä, kuinka nopeasti lääkärille pääsee, löytyykö hoitoa, mikä taho sen järjestää ja ennen muuta kuka on maksaja.

Erilaisten sote-palikoiden siirtelyn varjoon on jäänyt se, miksi terveyspalvelut Suomessa pitää uudistaa. Hiljalleen rappeutumaan päässeen järjestelmän ongelmia ovat ihmisryhmien väliset suuret terveyserot sekä eriarvoisuus palveluiden saatavuudessa.

Jos on töissä, saa laadukasta työterveydenhoitoa. Jos ei ole, on tyydyttävä kunnalliseen terveydenhoitoon, jossa yli 80 prosenttia asiakkaista odottaa lääkäriin pääsyä enemmän kaksi viikkoa.

Kaikista vaikeuksista huolimatta sote-uudistus oli askel oikeaan suuntaan. Se mahdollistaa palveluiden palauttamisen julkiseksi. Nyt tilanne on se, että moni pieni kunta on siirtänyt kylmästi palvelut yksityisten käsiin.

Silti ongelmia esiintyy edelleen. Niihin kuuluu terveydenhuollon niin sanottu monikanavainen rahoitus. Se tarkoittaa sitä, että palveluita rahoittavat yli 300 kuntaa, Kela ja työnantajat.

Järjestelmä on johtanut siihen, ettei oikea käsi aina tiedä, mitä vasen tekee. Isoin ongelma on, että kädet käyvät toistensa taskulla, jolloin kustannukset nousevat, ihmisten saama hoito heikkenee ja eriarvoisuus lisääntyy.

Seuraavaksi pitäisikin käydä käsiksi terveydenhuollon rahoitukseen. Sen keskeinen elementti pitää olla siirtyminen niin sanottuun yksikanavaiseen malliin, jossa terveydenhuollon rahat tulevat yhdestä verovaroilla maksetusta putkesta. Tässä asiassa Vasemmisto on yhtä mieltä käytännössä kaikkien alan asiantuntijoiden kanssa.

Samalla pitää huolehtia siitä, että julkinen raha käytetään julkiseen terveydenhoitoon. Esimerkiksi yksityisten kela-korvausten supistaminen pitää kanavoida julkiselle puolelle.

Yksityiset terveysfirmat sanovat tuovansa järjestelmään tehokkuutta ja valinnanvapautta. Niillä on kuitenkin eri päämäärät kuin julkisella terveydenhuollolla.

Julkinen valta – kunnat ja valtio – keräävät rahaa, jotta ne voivat järjestää palveluja. Yksityinen terveysfirma järjestää palveluja, jotta se voi kerätä rahaa. Tässä on iso periaatteellinen ero.

Myös valinnanvapaus on kaunis iskulause. Kesätorilla valinta on helppo tehdä: ostanko mustikkaa vai mansikkaa?
Entä jos ihmisen pitää mennä sydänleikkaukseen, miten silloin voi tietää, minkä terveysfirman lääkäri on paras operaatioon, jossa voi pelissä olla henki. Entä miten dementoitunut vanhus valitsee paikan, jossa hän saa parasta hoitoa ja hoivaa?

Valinnanvapaudessa on aina kyse valinnasta paremman ja huonomman välillä. Terveyspalveluiden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että joku palvelu on toista huonompi. Ainakin Vasemmiston tavoite on, että kaikki terveyspalvelut ovat yhtä laadukkaita.

Silloin lääkäriin pääsee kohtuullisella odotusajalla, kun on kipeä. Mistään monimutkaisemmasta ei ole kyse, kun terveydenhuoltojärjestelmää uudistetaan.

Kolumni on julkaistu Ilkassa 28.5.2013.