Uusi ote omistajapolitiikkaan

Omistajaohjauksesta vastanneen kehitysministeri Heidi Hautalan ero on johtanut Suomessa keskusteluun siitä, mikä on valtion rooli omistajana. Tämä keskustelu on tervetullutta.

Omistaminen on keskeinen käsite kapitalistisessa talousjärjestelmässä. Omistaminen tarkoittaa paitsi oikeutta hallita, myös valtaa organisoida tuotantoa ja muiden ihmisten työtä. Vasemmisto on aina politisoitunut omistamisen käsitteen, sillä se tarkoittaa myös yhteiskunnallista vallankäyttöä.

Nykyisessä globaalissa finanssikapitalismissa omistaminen on saanut uusia olomuotoja. Yhä useammin sijoittajat ovat kiinnostuneita vain mahdollisimman korkeasta tuotosta ja omistuksen arvon lyhyen aikavälin noususta.

Valtaa nämä finanssikapitalismin haukat käyttävät siirtämällä sijoituksena sekunneissa pois kohteisiin, jotka heidän arvionsa mukaan tuottavat paremmin. Toisaalta globaali omistava luokka haluaa piilottaa omistuksensa hallintarekistereiden ja veroparatiisien taakse. Ja näin välttää yhteiskuntavastuutaan ja verojen maksua.

Valtion omistajapolitiikan pitää olla täysin päinvastaista.

Suomessa valtion omistus jaetaan kolmeen osaan. On yhtiöitä, joissa sillä on viranomaisvaltuuksiin tai sääntelyyn liittyvä tehtävä sekä yhtiöitä, joissa valtiolla on sijoittajan roolin lisäksi myös strateginen intressi. Lisäksi on yhtiöitä, joissa valtion omistus on rajattu puhtaasti finanssisijoitukseksi.

Silti on selvää, että viimeksi mainituissakaan yhtiöissä valtio ei voi paeta tai ulkoistaa yhteiskuntavastuuta. Valtaa voidaan käyttää myös näissä yhtiöissä, niin tekee moni muukin omistaja.

Uusi omistajaohjauksesta vastaava ministeri Pekka Haavisto linjasi ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan, että valtionyhtiöissä noudatetaan markkinatalouden pelisääntöjä ja ohjaus tapahtuu siksi strategisella tasolla. Hänen mukaansa valtionyhtiöiden pitää kuitenkin olla yhteiskuntavastuussa edelläkävijä, erityisesti silloin, kun puhutaan työllisyydestä ja ympäristöstä.

Valitettavasti näytöt ovat olleet heikkoja. Esimerkiksi kaivosyhtiö Talvivaarassa valtiosta tuli tämän vuoden keväällä suurin omistaja, ministeri Hautalan ajettua vahvasti omistuksen kasvattamista. Yhtiön aiheuttamia mittavia ympäristöongelmia ei kuitenkaan ole ratkaistu.

Kestämätöntä on sekin, että Suomessa on valtion osaomistusyhtiöitä, joissa jaetaan yhtä aikaa omistajille osinkoja, hallitusten herraportaalle palkkion korotuksia ja työntekijöille irtisanomisilmoituksia.

Valtiolla voi ja pitää olla aktiivinen rooli omistajana, joka välittää myös työllisyydestä, ympäristönsuojelusta ja aluepolitiikasta.

Suomen taloushistoriassa kokemukset tästä ovat hyviä. Sitä vastoin kokemukset nykyisestä sijoittajavetoisesta omistajapolitiikasta eivät paljoa rohkaise.

Ministeri Haavisto pääsee linjaamaan tarkemmin valtionyhtiöistä, kun eduskunta käy lähiaikoina laajan ajankohtaiskeskustelun omistajapolitiikasta. Se on tärkeä keskustelu, sillä valtion omistajuus on ollut hiukan tuuliajolla viime vuosina.