Vasemmisto on eurovaalien todellinen vaihtoehto

Pidin tänään erityisesti ensi kevään eurovaaleja käsittelevän puheen Vasemmiston puoluevaltuustossa Helsingissä. Ohessa puhe kokonaisuudessaan.

Suomessa on taas saatu hämmästellä yritys- ja rahaeliitin suhteellisuudentajua. Julkisen sektorin työntekijöiden eläkkeistä vastaavan Kevan eilen eronneen toimitusjohtajan palkankorotuspyynnöt, luksusasunnot, huippukalliit remontit ja avobemarit osoittivat vakavaa suhteellisuudentajun puutetta. Voisi olettaa, että niillä palkoilla voisi keskittyä työhön, eikä haalia lisää etuja. Kevan johdon palkkiot ovat kuitenkin vielä pieniä, kun niitä vertaa eräiden muiden eläkefirmojen johtajien palkkoihin.

Eläkefirmojen toimitusjohtajien palkat ja bemarit ovat nekin vain karkkirahaa verrattuna palkkioihin, joilla Nokian entinen toimitusjohtajaa Stephen Elopia on palkittu ”hyvin” tehdystä työstä. Hänen palkkionsa nousevat jopa 25 miljoonaan euroon. Suuressa maailmassa ahneuskin on isompaa, mutta mahtuvatko tällaiset summat minkäänlaisiin kohtuuden rajoihin?

Sveitsiläiset äänestävät huomenna kansanäänestyksessä, asetetaanko maan yrityksille palkkakatto, jossa palkka voisi olla maksimissaan kaksitoistakertainen saman yrityksen matalimpaan palkkaan nähden. Tällainen palkkakatto asettaa huomion paitsi kohtuuttoman suuriin palkkoihin, myös saman kolikon kääntöpuoleen ja varsinaiseen ongelmaan, monien työntekijöiden liian mataliin palkkoihin. Euroopan talous kärsii matalapalkka-alojen lisääntymisestä.

Saksassa tuottavuuden kasvun maksajana on työtä tekevä miljoonien köyhien joukko. Saksan demarit ovat heränneet aikaisempaan virheeseensä ja ovat nyt hallitusneuvotteluissa sopineet 8,5 euron minimipalkasta. Vasemmisto on muuten ainoana puolueena Suomessa esittänyt minipalkkaa yleis- ja normaalisitovien työehtosopimusten rinnalle niitä tukemaan.

Minimipalkka auttaa saksalaisia työläisiä, mutta myös koko Euroopan taloutta. Saksan palkkadumppaus on vaikuttanut koko EU-alueella. Euroopan työttömyysongelma on kärjistynyt, kun palkkoja polkevan Saksan kanssa ei pysty kilpailemaan, eivätkä työtätekevät köyhät toisaalta kuluta ja siten työllistä muita.

Palkkojen polkumyyntiin on puututtava. Sveitsin mallin mukaisesti on pohdittava kohtuutta myös palkkahaitarin yläpäässä. Palkkakattojen asettaminen on kuitenkin teknisesti vaikeaa, koska suuri osa yrityksistä ja niiden johtajista ei tunne vastuuta heidät vaurastuttaneen yhteiskunnan muista jäsenistä. Tarvitaan joka tapauksessa voimakkaammin progressiivista verotusta.

Yritykset ja johtajat eivät pärjäisi ilman ympyröivää yhteiskuntaa. On toki myös positiivisia esimerkkejä, joissa kiitosta on haluttu antaa myös yhteiskunnalle, joka mahdollisti menestyksen. Supercellin kaltaiset innostavat menestystarinat ovat valitettavasti harvassa.

Välinpitämättömin ja ahnein osa johtajista ja omistajista tekee kaikkensa veroja ja sääntöjä välttääkseen ja tarvittaessa uhkaa siirtää toiminnot ulkomaille. Siksi tarvitaan nyt eurooppalaisia, tulevaisuudessa jopa maailmanlaajuisia ratkaisuja. Tässä kokouksessa käsiteltävässä eurovaaliohjelmaesityksessä esitetään esimerkiksi eurooppalaista maksimipalkkasäädöstöä.

* * *

Puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa puhumme hallituspolitiikasta. Tämän puoluevaltuuston tärkein teema on sen sijaan tulevat eurovaalit. Me vahvistamme tässä kokouksessa puolueelle 16 erittäin hyvää ja osaavaa ehdokasta.

Näissä vaaleissa meillä on selkeä päämäärä. Aiomme palata Euroopan parlamenttiin. Paikka on välttämätön, jotta voimme olla mukana rakentamassa uutta sosiaalisempaa Eurooppaa.

Vielä liian harva Suomessa ymmärtää, että EU-parlamentti ei ole enää vain takavuosien moralistinen lausuntoautomaatti, jonka valta on lähinnä äänekkäässä keskustelussa. Lausuntoja se suoltaa edelleenkin, mutta EU:n sopimusmuutosten takia siitä on tullut tasavertainen lainsäätäjä jäsenmaita edustavan ministerineuvoston kanssa. Tästä kehityksestä voi sinällään olla montaa mieltä, mutta se on tosiasia, eikä meillä ole varaa olla tärkeistä päätöksentekoelimistä pois.

Vasemmiston vaikutusvalta Euroopan parlamentissa tulee kasvamaan. Euroopan-laajuisissa yhteenvedoissa mielipidetiedusteluista olemme nousemassa jopa kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi Olli Rehnin ja keskustapuolueen oikeistoliberaalien ohi.

Vasemmistoryhmä GUE/NGL koostuu kahdesta osasta. Olemme nytkin jatkuvassa ja läheisessä yhteistyössä etenkin NGL:n; pohjoisten vihreiden vasemmistopuolueiden kanssa. Laajemmin teemme eurooppalaista yhteistyötä etenkin Euroopan Vasemmistopuolueen kautta. On tärkeää päästä tekemään sitä työtä myös europarlamenttiin. Kaikkien maiden proletaarien pitää yhdistyä myös tämän päivän Euroopassa – vastapainoksi ja vastavoimaksi yhtyneille pääomille.

* * *

Paikka europarlamentissa on nyt lähempänä kuin viisi vuotta sitten. Ensimmäinen eurovaaleista tehty mielipidemittaus vahvistaa sen, minkä tiesimmekin. Vasemmistoliitto on nostanut kannatustaan niin, että ainakin yhden paikan pitäisi olla varma. Ilmaiseksi ja ilman työtä se ei kuitenkaan tule.

Puolueessa on nyt aivan eri tunnelma ja kokonaan erilainen tekemisen henki eurovaalien suhteen kuin viisi vuotta sitten. Jo tänään hyväksyttävä ehdokasjoukko on kova, kovempi kuin edellisissä vaaleissa. Siinä on mukana nuoruutta ja kokemusta sekä alueellista ja ammatillista kattavuutta.

Mielipidemittaukset kertovat, että 17 prosenttia suomalaisista voisi ajatella äänestävänsä Vasemmiston ehdokkaita eurovaaleissa. Tässä on meidän potentiaalimme. Se tekee kaiken onnistuessa mahdolliseksi myös kahden paikan tavoittelun, vaikka onkin päämääränä haastava.

Vasemmistoliiton äänestäjät arvostavat ehdokkaan puoluetaustaa ja asiantuntemusta. Ehdokkaan värikkäät puheet, tuttuus julkisuudesta tai ulkoinen eleganssi kiinnostavat Vasemmiston äänestäjiä kaikkein vähiten. Se kertoo siitä, että puolueemme kannattajat suhtautuvat vaaleihin ennen muuta asiakysymysten kautta. Erilaisten imagoiden rakentelu on meille vierasta.

Mitkä ovat sitten ne asiat, joihin me ja meidän kannattajamme haluavat vaikuttaa?

Vasemmisto haluaa muutosta EU:n politiikkaan. Mielipidemittaukset kertovat, että eurovaaleissa muhiikin suuri muutoshalu. Peräti kaksi kolmannesta suomalaisista sanoo haluavansa äänestää muutosta Euroopan unionin toimintaan. Vasemmiston kannattajista tätä mieltä on jopa kolme neljästä. Itse kuulun tähän joukkoon.

Tämä on rohkaisevaa, sillä juuri muutosta tarvitaan. Kyse onkin muutoksen suunnasta ja väristä.

Vasemmiston kannattajat eivät halua muutosta vain protestin vuoksi tai haistattaakseen huilut koko järjestelmälle. Tässä näkyy meidän ja perussuomalaisten välinen ero. Meidän äänestäjämme haluavat muutosta, jolla on selvä suunta.

Meidän ja perussuomalaisten valtava ero näkyy myös siinä, että tutkimusten mukaan Vasemmiston kannattajat eivät koe käytännössä ollenkaan vetoa perussuomalaisten suuntaan. He kokevat Vasemmiston läheisimmiksi puolueiksi vihreät ja demarit. Lehdistä saamme silti lukea viikosta toiseen, miten oikeistopopulistinen perussuomalaiset jotenkin erityisesti vetoaisi vasemmistolaisiin.

Tärkeimpiä teemoja meidän kannattajillemme ovat veroparatiisien lakkauttaminen, eurooppalaisen ympäristönsuojelun ja hyvinvointivaltion rakentaminen, sekä Brysseliin päätösvaltaa siirtävän kehityksen katkaiseminen. Tämä on haastava kokonaisuus – samalla kun on välttämätöntä estää jäsenvaltioiden vero- ja palkkakilpailu, ei päätösvaltaa haluta luovuttaa enempää kuin on pakollista Brysseliin.

Vasemmiston ratkaisu on luoda minimitasoja verotukseen, palkkoihin ja sosiaaliturvaan, jotta jäsenmaissa voidaan keskittyä lisäämään ihmisten hyvinvointia, sen sijaan, että kilpaillaan kuka myy kansalaisensa halvimmalla suuryritysten isompien voittojen tueksi.

* * *

Eurovaaleihin valmistautuminen on täydessä käynnissä jo kaikissa puolueissa. Julkisuuspelissä on tähän asti keskitytty epäolennaisiin fantasioihin joidenkin yksittäisten suomalaisten merkittävistä rooleista Euroopassa. Paljon on myös peloteltu EU-kriittisten voimien nousulla.

Pelottelijoille EU-kritiikki on yhtä kuin äärioikeisto tai oikeistopopulismi. Leimakirveiden käyttäjille ainoat unionin arvostelijat ovat kiihkeän maahanmuuttajavastaiset ja rasistiset puolueet, kuten Hollannin Vapauspuolue ja Ranskan Kansallinen Rintama. Suomessa ainoana kriittisenä puolueena esitetään perussuomalaiset.

Äärioikeiston vastaparina kuvataan niin sanottuja vastuullisia voimia, jotka ovat nykyisen EU:n ongelmien takana. Räikeimmillään Suomessakin on toivottu esimerkiksi Kreikan vaalien voittajaksi jompaakumpaa kahdesta valtapuolueesta, jotka olivat maan kriisin ja laajamittaisen korruption takana.

Meillä on hyvin erilainen käsitys vastuusta – sitä ei ole eliittien vapauttaminen veroista ja hyvinvointivaltioiden alasajo. Vastuullista on tasata tuloeroja ja rahoittaa palveluita riittävällä progressiivisella verotuksella.

Eurovaalien vaihtoehdot eivät ole Olli Rehn ja Timo Soini – tai Alexander Stubb ja Jussi Halla-Aho. Suomalaisten ei tarvitse tehdä valintaa ylikansallisten yritysten edusmiesten ja kiihkonationalistien välillä. Meidän ei pidä eikä tarvitse käydä keskustelua tällä akselilla ja näillä ehdoilla. Vasemmisto on vaihtoehto sekä yritysten vallalle että kiihkonationalismille.

* * *

Mainitsin, että meidän kannattajamme haluavat vaikuttaa eurovaaleissa asiakysymyksiin. Tärkeimpänä nousee esiin veroparatiisien lakkauttaminen. On arvioitu, että veroparatiiseihin häviää yksin Euroopassa vuosittain noin tuhat miljardia euroa saamattomia verotuloja. Se on enemmän kuin kaikkien EU-maiden terveysmenot. Se on karkeasti ottaen kymmenen kertaa enemmän kuin maailman vuotuiset kehitysyhteistyömenot.

Siksi veroparatiisit on saatava kuriin kansainvälisellä yhteistyöllä. Tarvitsemme yrityksille maakohtaisen kirjanpidon. Veronmaksutietojen lisäksi yritysten pitää julkaista tiedot konsernin rakenteesta, työntekijöiden määrästä sekä tuotannon koosta ja määrästä. Maakohtaisen kirjanpidon edistäminen on Suomen hallitusohjelmassa, mutta se ei riitä. Tarvitaan poliittinen käänne koko Euroopassa.

Suomessakin käydään jatkuvaa vääntöä omistusten avoimuudesta. Joillain mittareilla meitäkin voidaan pitää ulkomaisille sijoittajille veroparatiisina. Vuodesta 1991 lähtien ulkomaiset sijoittajat ovat voineet hallintarekisteröidä omistuksensa suomalaisissa pörssiyhtiöissä ja vuodesta 2005 myös sijoitusrahastoissa. Hallintarekisteri piilottaa todellisen omistajan ja jättää siten veronmaksun omantunnon varaan.

On väärin, että ulkomaiset tahot voivat käyttää Suomea verojen välttelyyn. Mutta mikään ei estä myös suomalaisia sijoittajia tekeytymästä ulkomaisiksi. Lähes täydellisen salailupaketin voi nykyään ostaa noin tonnilla. Hallitusohjelmassa luvataan toteuttaa hallintarekisterien viranomaisjulkisuus. Me tulemme toimimaan sen eteen, että tästä pidetään myös kiinni.

Emme hyväksy sitä, että asiassa mennään Brysselin selän taa. On selvää, että tällaisissa kysymyksissä tarvitaan Euroopan-laajuisia normeja. Suomen on kuitenkin tehtävä kaikki sen eteen, että normiksi tulee avoimuus. Meidän on oltava osa ratkaisua, eikä osa ongelmaa.

On ennenkuulumatonta, että virkamiehet ovat antaneet ymmärtää, että valmistelussa on edelleen ns. moniportainen, pankkeihin hajautettu hallintarekisteri, joka sallisi myös suomalaisten hallintarekisteröidä omistuksensa. Tällainen valmistelu on ristiriidassa sekä hallitusohjelman, että harmaan talouden torjuntaohjelman kanssa.

Kuluvan vuoden aikana tuuli on kääntynyt myös EU:ssa. Syynä siihen on veromenetysten lisäksi korruptio, jonka määrä arvioidaan jo sadoissa miljardeissa. Myös OECD, G8 ja jopa Britannian oikeistolainen pääministeri Cameron ovat vaatineet julkista omistusta.

Eurooppalaiset hyvinvointivaltiot ovat onneksi saamassa käytännön tukea yllättävältä taholta. USA:n ns. FATCA-lain mukaan kaikkien maiden on 30 prosentin transaktiomaksun uhalla ilmoitettava Yhdysvaltain kansalaisten ja yritysten tulot jo vuoden 2014 lopulla. Tiedot on annettava todellisen omistajan tarkkuudella, ei hallintarekisteröityinä. Vastavuoroisesti USA ei lupaa mitään, mikä on varsin erikoista.

FATCA toimii sattumalta kuitenkin varsin tehokkaana apuna EU:n sisäisessä keskustelussa. Vuonna 2011 EU:ssa hyväksyttiin veroyhteistyötä koskeva direktiivi, joka turvaa kaikille jäsenmaille oikeuden vaatia sanktioiden uhalla toisiltaan sellaisia verotietoja, jotka yksi jäsenmaa toimittaa jollekin kolmannelle osapuolelle, kuten USA:lle.

Pääomatulot on saatava samanlaisen verovalvonnan piiriin kuin kaikki muutkin tulot. Parhaiten se tapahtuu yleisjulkisella, todelliseen omistamiseen perustuvalla rekisterillä, josta näkyvät niin poliitikkojen, eläkejohtajien kuin kaikkien muidenkin omistukset.

Veroparasiitit eli veroloiset ovat eurooppalaisten veronmaksajien ongelma. Pahiten ne kurjistavat kuitenkin kaikkein köyhimpiä maita. Kehitysmaista pakenee pääomaa joka vuosi rikkaaseen pohjoiseen moninkertaisesti kehitysyhteistyövarojen verran. Useimmiten pääoma pakenee juuri veroparatiisien pankkisalaisuuksien taakse. Tämä merkitsee kehitysmaille köyhyysloukkua.

Kyse ei ole vain abstrakteista luvuista ja tilastoista. Myös oma eliittimme käyttää pankkisalaisuusvaltioita. Esimerkiksi Nokian entisen toimitusjohtajan ja Suomen kaikkien aikojen suurituloisimman optiomiljonäärin Jorma Ollilan luxemburgilainen sijoitusyhtiö oli alun perin perustettu Tyynenmeren Niue-saarille.

Myös Suomen vanhimpiin rahasukuihin kuuluvat Ehrnroothit tai Sampo-konsernin pääjohtaja Kari Stadigh ovat lehtitietojen mukaan käyttäneet veroparatiiseissa majaa pitäviä sijoitusyhtiötä. Se on moraalitonta ja epäisänmaallista.

* * *

Kansainvälinen solidaarisuus ja yhteistyö ovat aina kuuluneet vasemmiston keskeisiin arvoihin. Se on oleellinen osa vasemmiston olemusta. Kysymys on siitä, kenen ehdoilla yhteistyötä tehdään. Ovatko Euroopassa liittyneet yhteen proletaarit vai pääoma?

Valitettavasti EU on pitkään ollut lähinnä markkinavoimien ja rahaeliitin projekti. Tämä heijastuu myös siinä, miten eurokriisiä on EU:ssa hallinnoitu. Vaikka väsyminen koko eurokriisiin on ymmärrettävää, se on kysymys, joka tulee vielä monta kertaa vastaan ennen vaaleja.

Vasemmistolla on ollut koko ajan kriittinen suhde eurokriisin hoitoon. Ilmoitimme jo ennen hallitusneuvotteluja, ettemme ole mukana sellaisissa tukipaketeissa, joissa ei ole sijoittajavastuuta.
Äänestimme Portugali-pakettia vastaan. Sen jälkeen jokaisessa järjestelyssä on ollut mukana sijoittajanvastuu. Espanjassa tukea saivat vain kansallistetut pankit ja Kyproksella vastuu ulotettiin omistajien ja velkojien lisäksi aina korkeilla koroilla voittoja tehneisiin suursijoittajiin asti. On oikein, että maksajiksi joutuvat ne, jotka voitotkin keräävät, eivätkä tavalliset ihmiset veroina.

Suomen europolitiikka on muuttunut merkittävästi verrattuna viime hallitukseen, joka ei vaatinut minkäänlaista sijoittajan vastuuta. Emme silti voi olla tyytyväisiä Suomen europolitiikkaan kaikilta osin. Yllättävä tulos on se, että meidän kannattajamme suhtautuvat kuitenkin hallituksen EU-politiikkaan varsin myönteisesti, tuoreen puoluebarometrin mukaan 63 prosenttia pitää hallituksen EU-politiikkaa hyvänä tai melko hyvänä.

Ehkä pahin – ja vähiten suomalaisessa keskustelussa esillä ollut – eurokriisin seuraus on kuitenkin se, miten tavallisia, talousongelmiin syyttömiä ihmisiä on kriisimaissa kohdeltu. Talouskurin seurauksena näissä maissa on leikattu palkkoja, eläkkeitä, sosiaaliturvaa ja työehtoja tavalla, joka on vienyt ihmisiltä toimeentulon kokonaan.lkjlkj Paitsi että leikkaukset ovat pitkittäneet lamaa, ne ovat olleet syvästi epäinhimillisiä. Sosiaalinen romahdus voi vielä johtaa räjähdykseen. Tästä on osoituksena väkivaltaisen äärioikeiston nousu erityisesti Kreikassa.

Inhimillisen hädän olemme tuoneet joka vaiheessa esille koko kriisin ajan ja vaatineet ihmisystävällisempää politiikkaa. Suomalaisessa eurokriisikeskustelussa olemme uineet vastavirtaan oikeastaan kaikkiin muihin puolueisiin nähden. Erityisen suuri ero on ollut perussuomalaisiin, jotka ovat lähinnä ilkkuneet tavallisten kreikkalaisten työntekijöiden, työttömien, eläkeläisten, opiskelijoiden ja pienyrittäjien hädällä.

Solidaarisuus on rakennettuna sisään meihin vasemmistolaisiin. Mutta kun katsomme pidemmälle, on kriisimaiden saaminen jaloilleen myös meidän oma etumme. Eurooppa voi kestää yhteisenä markkina-alueena vain siinä tapauksessa, että missään sen osissa ei poljeta ihmisoikeuksia, palkkoja tai ympäristöä, ja kaikkialla verotetaan ja säädellään finanssisektoria riittävästi.

Toisenlainen Eurooppa on mahdollinen! Meidän pitää se tehdä – yhdessä koko Euroopan vasemmiston kanssa.