Vasemmistolla vielä paljon työtä

Pidin tänään puheen ajankohtaisista asioista Vasemmiston puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä. Ohessa koko puhe.

Sekä Suomessa että Euroopassa on käyty kevään aikana värikästä talouspoliittista keskustelua. Kamppailu talouden linjasta osoittaa, ettei uusliberalistinen politiikka ole ainoa, eikä missään tapauksessa kansalaisten kannalta paras, vaihtoehto.

Kun selvästi nähdään, ettei kritisoimamme leikkauspolitiikka toimi, pitää muuttaa talouspolitiikan suuntaa Euroopassa. Talouskomissaari Olli Rehn vaikuttaa olevan kuitenkin harvinaisen kovakorvainen rakentavallekin kritiikille. Yhden totuuden politiikka näyttää voivan hyvin komissiossa.

Esimerkiksi vuosi sitten täällä puoluevaltuustossa varoitin vakavasti Suomen hallitusta lähtemästä Iso-Britannian tielle. Siellä vallan ottaneet Timo Soinin ja Sampo Terhon ihailemat konservatiivit lupasivat tasapainottaa talouden kovilla leikkauksilla.

Britanniassa ja Etelä-Euroopan kriisimaissa leikkauspolitiikka on johtanut juuri siihen, mistä vasemmisto on koko ajan varoittanut. Mitä enemmän on leikattu, sitä enemmän on tullut työttömyyttä ja talouslaskua. On synnytetty itseään ruokkiva kierre.

Onneksi ja paljon myös meidän vaikutuksesta thacheriläinen tie ei ollut Suomen tie.

Mutta miksi muissa maissa harjoitetun talouspolitiikan pitäisi kiinnostaa meitä? Vähintään kahdesta syystä.

Ensinäkin Vasemmisto on kansainvälinen solidaarisuus liike, jonka ajattelun ytimessä ei ole omaan napaan tuijottaminen ja maan rajojen sisälle käpertyminen. Meitä huolettaa vaikeassa asemassa olevien ihmisten tilanne kaikkialla Euroopassa ja maailmalla.

Toiseksi vientivetoisen Suomen talouteen vaikuttaa suoraan muun Euroopan tilanne, kuten olemme valitettavasti saaneet huomata viime vuosina.

Ensi torstaina pidettävän kehysriihen alla ”kriisitietoisuutta” on haluttu nostattaa myös Suomessa. Kriisin siivellä on vaadittu niin mittavia leikkauksia kuin verohelpotuksia. Erityisesti työnantajien lääkkeet talouteen tuntuvat aina olevan sekä nousu- että laskusuhdanteessa samat: meille lisää ja paljon.

Emme voi kuitenkaan ohittaa Suomen vaikeaa talouden tilannetta vain siksi, että ongelmien ratkaisuun tarjotaan julkisuudessa vääriä lääkkeitä. Suomen tilanne ei ole kadehdittava, puhumattakaan muusta Euroopasta. Pahimpien pelottelijoiden tarjoamat lääkkeet taantuvaan talouteen ovat kuitenkin parhaimmillaan plaseboa ja pahimmillaan erittäin haitallisia.

Suomen talous on Euroopan vahvimpia, mutta meilläkin vienti on yhä pahenevissa ongelmissa. Uusliberalistit tarjoavat lääkkeeksi verojen pienentämistä ja palkkojen laskemista. Takana on joko väärä diagnoosi tai sitten harhautus. Suomi kun on valmiiksi erittäin kilpailukykyinen.

Vaikka tekisimme tuotteita puolella palkalla, ei niille ole ostajia niin kauan, kun tärkeimpien eurooppalaisten vientivaltioidemme talous on jumissa ja leikkauspolitiikka jatkuu. Eurooppa yrittää kilpailla itsensä hengiltä, kun kaikki yrittävät vähentää tuontia ja lisätä vientiä samaan aikaan.

On keskityttävä niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa. On pidettävä huolta vientiteollisuuden toimintaedellytyksistä. Meidän vahvuutemme ei voi olla hintakilpailu etenkään Euroopan ulkopuolisten maiden kanssa, siinä häviämme aina. Meidän vahvuutemme on koulutus, osaaminen ja pitkälle viety tuotekehittely.

Esimerkiksi Nokia ei romahtanut siksi, että palkat olisivat liian isoja, vaan siksi, että kännykät eivät enää olleet riittävän hyviä. Paperiteollisuus taas ei ole ollut ongelmissa palkkojen tai verojen vuoksi, vaan siksi, että nopeasti kasvavat markkinat ja nopeasti kasvavat puulaadut ovat muualla.

Hallituksen ja eduskunnan päätöksillä voidaan pahimmillaan sysätä Suomen talous syöksykierteeseen. Kun Suomessa vaaditaan leikkauksia, jotta voisimme säilyttää kolmen A:n luottoluokituksen, kannattaa muistaa, että Britannia menetti sen juuri leikkausten takia.

Samalla pitää muistaa, ettemme tietenkään voi ottaa rajattomasti velkaa. Kehysriihessä joudumme tekemään vaikeita sopeutuksia, jotta velkaantuminen taittuisi. Nykyisessä tilanteessa kestävää on jatkaa hallinnassa olevaa velkaantumista ja tehdä sopeutusta aiempien vuosien tavoin ennen muuta menokasvua hillitsemällä. Hallitusohjelma ei voi eikä saa olla ansa, jonka yhtä kohtaa kirjaimellisesti tulkitsemalla käynnistetään valtiontalouden ja hyvinvointivaltion alasajo.

Harkitsemattomat leikkaukset hyvinvointivaltion perustuksiin johtaisivat väistämättä työttömyyden kasvuun ja siten etäännyttäisivät meitä entisestään hallitusohjelman tavoitteesta vähentää velkaantumista.

Hallituksen sisällä on isompia ideologisia eroja kuin hallituksen ja opposition välillä. hallitustyöskentely on jokapäiväistä kamppailua politiikan linjasta. Hallituksen linja on tämän kamppailun tuottama kompromissi. Siinä linjassa on tietysti kritisoitavaa, mutta Euroopan mittakaavassa se on ollut kuitenkin poikkeuksellisen toimiva.

Oppositiolla sen sijaan ei ole mitään linjaa. Vuoroviikoin sieltä on vaadittu leikkauksia ja menonlisäyksiä. Valitettavasti viime aikoina oppositio on keskittynyt hallituksen oikeistosiiven tukemiseen ja julkisuudessakin on alettu puhua hallituksen kaatumisesta.

Kaikkien hallituspuolueiden on kuitenkin nyt hyvä pitää pää kylmänä. Olisi täysin vastuutonta kaataa hallitus vaatimalla mahdottomia omille taustaryhmille. Yrityksille veronmaksajilta annettavat ylimääräiset lahjat eivät paranna Suomen kilpailukykyä. Yritysverotusta on mahdollista muuttaa kannustavammaksi siten, että sen kokonaistuotto pysyy korkeana.

Mahdollisen yhteisöveron alentamisen vastapainona pitää olla mm. puuttuminen yrityksille annettaviin ympäristöhaitallisiin verotukiin ja pääoma- sekä osinkotuloverotuksen kiristämien. Tämä olisi ympäristöystävällistä ja tasaisi tuloeroja, molemmat meille aivan keskeisiä tavoitteita.

Samalla on huomioitava, että verokilpailun kiihdyttäminen on hyvin lyhytnäköistä. Kukaan ei voita siinä, että vuoron perään lasketaan yritysten veroja naapurimaata alemmas. Mikäli yhteisöveron nimellistä tasoa lasketaan, on viisainta jättää se vähintään Ruotsin tasolle.

Jos yritysten vero- ja tukijärjestelmissä on ongelmia, löytyy korjauksiin tarvittavaa rahoitusta sen sektorin sisältä. Ministeri Vapaavuorella on näytön paikka – hän istuu tehottoman yritystukikoneiston päällä. Siltä on lupa odottaa parempia tuloksia. Vaikuttaa siltä, että hallitus on virittänyt kaikkien muiden ministeriöiden tehot huippuunsa ja ylikin, nyt on elinkeinoministeriön vuoro.

Tässä viimeisessä puoluevaltuustossa on varmasti mahdollista tehdä myös meidän hallituspolitiikkamme puolivälitarkastelua ja sitä tuodaan varmasti esiin myös puoluevaltuuston jäsenten puheenvuoroissa.

Hallitus on tehnyt paljon vaikeita päätöksiä, jotka ovat olleet erityisesti vasemmistolle kirveleviä. Hallituksen politiikkaa on kritisoitu vasemmalta oikeistolaiseksi ja oikealta vasemmistolaiseksi. Jossain olemme varmasti siis myös onnistuneet.

Meille keskeinen lähtökohta on ollut se, että tuloeroja kavennetaan hallituksen politiikalla. Molemmissa nykyisen hallituksen budjeteissa on tuloeroja pienennetty sekä verotuksen progressiota lisäämällä että sosiaaliturvaa parantamalla.

Yli 14 000 kotitaloutta aiempaa enemmän on päässyt asumistuen piiriin ja yli 11 000 kotitaloutta pääsi kokonaan pois toimeentulotukiluukulta pelkän Kelan tuen varaan. Tämä on tärkeää siksikin, että ihmiset saavat tällöin enemmän vapauttaa päättää omasta elämästään, kun jokaista lippua ja lappua ei tarvitse kuskata sosiaalitoimistoon.

Suurimmat veronkorotukset on tehty isoja pääomatuloja saaville. Myös isoja palkkoja, eläkkeitä ja perintöjä verotetaan aiempaa enemmän. Samaan aikaan pienituloisten verotusta on kevennetty tekemällä etenkin kunnallisverosta progressiivisempaa. Tätä valittua linjaa on jatkettava seuraavissakin budjeteissa ja siitä käydään vääntöä ensi viikon budjettiriihessä.

Tuloerot kasvoivat Suomessa toistakymmentä vuotta, jopa maailmanennätysvauhtia, joten vasemmistoa tarvitaan ja tekemistä riittää yhä.

Kotimaisen purren suuntaa on ollut mahdollista kääntää hallituksessa, mutta syvällä kyntävä Eurooppa-laiva on vielä vaikeampi tapaus. Koska EU on valtioiden liitto, on päätöksenteko aina lopulta kymmenien maiden ja jopa satojen puolueiden kompromissia.

Eurooppa-politiikassakin Vasemmiston kädenjälki on silti tärkeä. Suomi ei enää lainaa muille valtioille rahaa ilman sijoittajavastuuta ja vakuuksia.

Linja onkin muuttunut siltä osin koko Euroopassa, että esimerkiksi Espanjan pankkituki meni ainoastaan kansallistetuille pankeille. Suomi ei saa palata sille tielle, jossa verorahalla pelastetaan pankkiirit ja suursijoittajat.

Tällä hetkellä Brysselissä käydään keskustelua mahdollisesta Kypros-tuesta. Kypros ei ole hankala niinkään tuen suuruusluokan vuoksi vaan pikemminkin moraalisesti. Kyproksen osalta on esitetty vakavia epäilyjä rahanpesusta. Siksi Vasemmiston mielestä Suomen ja Euroopan linja ei saa lipsua. Tukea voidaan harkita vain, jos sijoittavastuu toteutuu ja että epäillystä rahanpesusta saadaan täysi selvyys ja mahdollinen hämäräpeli laitetaan kuriin.

Toisaalta kriisimaiden tilanne on monin osin yhä lohduton, eikä meidän Pohjois-Euroopan maiden linja ole sitä helpottanut, vaikka olemme saaneet Suomen kantoja inhimillistettyä vaatimalla esimerkiksi alihintaisten yksityistämisten lopettamista.

Euroopassa harjoitettu politiikka on pahentanut kriisiä, mutta on selvää, että ilman eurooppalaista yhteistyötä emme selviä. Globaali kapitalismi kyykyttää maita EU:n sisällä ja ulkona, eikä sitä saada kuriin ilman ylikansallisia sääntöjä.

Eurojärjestelmä ja koko Euroopan unioni on paljastanut vakavat heikkoutensa aikana, jolloin eurooppalainen vasemmistokin on ollut heikko. Oikeiston omia tuhoja korjaakin oikeisto itse, eikä se ole ollut kaunista katseltavaa.

Meidän on kuitenkin tehtävä omalta pieneltä osalta kaikkemme tilanteen muuttamiseksi, sen sijaan, että siirryttäisiin katsomoon viheltämään. On korkea aika käynnistää keskustelu EU:n ja euron tulevaisuudesta. Meillä Vasemmistossa keskustelua herättelevältä ja linjaavalta työryhmältä odotellaan kriittistä ja rakentavaa otetta keskustelun pohjaksi jo lähitulevaisuudessa.

Hallituskauden ollessa puolessa välissä nostetaan kaikista puolueista pöydälle asioita, jotka vielä halutaan viedä läpi. Tuloerojen kaventamisen lisäksi meille tärkeimpiä asioita ovat inhimillinen työelämä, harmaan talouden vastainen toiminta, sekä tukijärjestelmien ja verotuksen muuttaminen ympäristön hyvinvointia lisäävään suuntaan.

Kun Suomeen haikaillaan lisää matalapalkkatyötä, on hyvä huomata, kuinka radikaalia yhteiskunnallista muutosta se tarkoittaa. Tietysti yhteiskunnan pitää tukea nuoria pääsemään työelämään kiinni. Se ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että romutetaan yleissitova palkkajärjestelmä ja asetetaan ikäluokat toisiaan vastaan.

Me emme hyväksy sellaista lähtökohtaa, että toiset tekevät työtä, jolla ei tule toimeen. Emme hyväksy myöskään rinnakkaisia verovaroin tuettuja työmarkkinoita.

On myös hyvä huomata, että vaikka meillä Suomessa työelämä ei ole vielä jakautunut kahtia Saksan tavoin, on meilläkin kasvava joukko työtä tekeviä köyhiä. Nollasopimukset on kiellettävä kokonaan ja alipalkkaus kriminalisoitava.

Nollasopimusten käyttö ei ole enää mikään marginaalinen ilmiö, vaan leviämässä yhä uusille aloille. Ne aiheuttavat itsessään pahoinvointia ja epävarmuutta. Ei voi olla oikein, että sinulla on työsopimus, mutta ei hajuakaan siitä, onko huomenna tai ylihuomenna töitä.

Nollasopimusten avulla pidetään myös työntekijöitä nöyrinä, koska sairastuvista tai muuten hankalista työntekijöistä on helppo päästä eroon.

Työntekijöitä vastaan on muutenkin käynnissä laaja hyökkäys. Työnantajien edustajat ovat vaatineet jopa palkkojen leikkaamista ja puhuvat edelleen nollaratkaisusta. Samaan aikaan he itse nostavat aina vain suurempia palkkoja ja bonuksia. Esimerkiksi EK:n hallituksessa istuvan Kaupan keskusliiton puheenjohtajalla ja Keskon pääjohtajalla tulot nousivat viime vuonna 20 prosentilla miljoonasta miljoonaan kahteensataan tuhanteen. Kun toimii näin, ei ole mitään oikeutta vaatia muilta malttia. Kun pelkät palkankorotukset vastaa lähes kymmenen kaupankassan palkkaa, hämärtyy ilmeisesti ymmärrys tavallisten ihmisten arjesta.

Tulemme kehysriihessä antamaan vauhtia harmaan talouden vastaiselle työlle, joka on hyvän alun jälkeen päässyt hyytymään. Harmaan talouden ministeriryhmän jäsenen kärähtäminen pimeän työvoiman käytöstä luo myös varjon tämän työn päälle ja heikentänyt merkittävästi hänen uskottavuuttaan toimia asiassa.

Erityisen tärkeää on puuttua entistä kovemmin rahamarkkinoiden harmaaseen talouteen ja ns. lailliseenkin verosuunnitteluun. Korkovähennysoikeuden rajaaminen oli hallitukselta tärkeä päätös, jolla saadaan estettyä arviolta 70 miljoonaa euroa verovuotoa. Suomesta veroparatiiseihin valuvien miljardien osalta ei kuitenkaan olla päästy kunnolla vauhtiin.

Harmaan talouden vastaista työtä on jatkettava myös rakennuksilla, teollisuudessa ja palvelusektorilla. Kun samaan aikaan joudumme pohtimaan veronkorotuksia ja säästöjä, on täysin sietämätöntä, että yhteiskunnan arvioidaan menettävän jopa 4-6 miljardia euroa vuosittain harmaaseen talouteen.

Tämä on tämän puoluevaltuuston kolmivuotiskauden viimeinen kokous. Välillä tuntuu, että koko aika on ollut pelkkää vaalia. Meidän kolmivuotiskaudellamme on käyty niin eduskunta-, presidentin- kuin kunnallisvaalitkin. Olemme käyneet räiskyvää keskustelua politiikan teemoista ja tietenkin isoimpana asiana päättäneet osallistumisesta hallitukseen.

Haluan kiittää teitä kaikkia ja jokaista erikseen siitä työstä, jota olette tehneet puolueen eteen niin puoluevaltuustossa kuin muutenkin politiikassa niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Tämä työ jatkuu yhdessä, mm. puoluekokouksessa Tampereella kesäkuun alussa.