Aikooko Vapaavuori helpottaa veronkiertoa?

Omistamisen julkisuus on tärkeää paitsi oikeudenmukaisen veronmaksun, myös kestävän yritystoiminnan ja korruption vastustamisen kannalta. Jos omistukset ovat piilossa, maksavat rehelliset veroja salailijoidenkin puolesta, eivätkä markkinat voi toimia. Avoimen ja rehellisen talouden ei pitäisi olla vain vasemmiston, vaan myös rajoittamattoman markkinatalouden nimiin vannovan oikeiston asia.

Omistusten salailu on olennainen osa veroparatiisitaloutta ja yksi suurimmista syistä yhä jatkuvaan talouskriisiin. Tosin olisi ehkä selkeämpää puhua pankkisalaisuusvaltioista kuin veroparatiiseista. Paratiisi on alun perin käännösvirhe englannin tax havenista, joka tarkoittaa taivaan sijaan turvapaikkaa (veronmaksulta).

Hallituksen ohjelmaa valmisteltiin poikkeuksellisen pitkään. Yksi tiukimmista väännöistä koski omistamisen julkisuutta. Siitä väännöstä jäi käteen yhteinen kompromissi, jonka mukaan omistamisen julkisuus säilyy vähintään nykytasolla. Lisäksi luvattiin, että ”hallintarekisteristä tehdään viranomaisjulkinen”, koska hallintarekisteri on yksi tapa piilottaa omaisuutta.

Nyt näyttää siltä, että kumpikaan hallitusohjelman sopimuksista ei ole toteutumassa, vaan Suomestakin ollaan tekemässä tältä osin pimeiden omistusten veroparatiisia. Arvio perustuu niihin tietoihin, joita ministeri Vapaavuoren asettamista kahdesta, EU:n uuden arvopaperikeskusasetuksen seurauksia pohtivasta työryhmästä on julkisuuteen tihkunut.

Ministeri itse ei ole julkisuudessa valmistelua kommentoinut. Se on outoa, sillä kysymyksessä on syvästi poliittinen, ei vain tekninen asia. Se oli sitä hallitusohjelmaneuvotteluiden aikaan, ja se on sitä edelleen.

Suomelle tyypillisesti asiassa halutaan mennä EU:n selän taa piiloon. Todellisuudessa EU:n arvopaperikeskusasetus kuitenkin tunnistaa sekä suoran omistamisen omalla nimellä, että hallintarekisteröidyn omistamisen pankin nimellä, eikä pakota luopumaan suoraan suomalaiseen omistamiseen perustuvasta järjestelmästä.

Jos hallintarekisteröinti sallitaan myös suomalaisille, verottajan olisi entistä vaikeampi kohdentaa veroa lopulliselle edunsaajalle. Sen mukana kaatuisi hallitusohjelman kirjaus ”hallintarekisterin viranomaisjulkisuudesta”. Sijoitustoiminnan tuotoista maksettaisiin veroa lähinnä omantunnon mukaan.

Jos omistustiedot kerätään jatkossa vain usein kauppaa käyviltä, valtaosa yritysten omistajista jäisi yksilöimättä. Se vaikeuttaisi myös sijoitustoimintaa, sillä kaikessa sijoitustoiminnassa avainasemassa on tieto sijoituskohteen todellisista omistajista. Yhtiön johto ei myöskään voi toimia järkevästi tietämättä kuka yhtiön omistaa. Sisäpiirirekisteriä olisi mahdotonta laatia.

Jos omistustietojen keruu hajautetaan arvopaperikeskuksesta pankkeihin, omistajaluetteloita pitäisi etsiä kustakin pankista erikseen, ja niitäkin olisi laadittu vain suurista omistuksista. Jos sitten kävisi niin, että pankki menisi nurin, tieto omistuksista katoaisi mustaan aukkoon, kuten Lehman Brothersin konkurssissa tapahtui.

On todella erikoista, että näin tärkeää asiaa ei ole nostettu yleiseen julkiseen keskusteluun. Vastuu on tietysti koko hallituksella, mutta erityisesti asiaa valmistelevalla ministeri Vapaavuorella. Olisikin kohtuullista, että hän kertoisi avoimesti mihin ollaan menossa.