Massiivisilla leikkauksilla tapettaisiin Suomen talous

Valitettavasti huonoista talousuutisista ei Suomessa ole pulaa. Itella aloitti viime viikolla yt-neuvottelut, joiden tavoitteena on jopa 1200 työpaikan vähennykset. Itellan työntekijät on ajettu kirjepostin vähentyessä mahdottomaan tilanteeseen, kun Itellan tuotto-odotus ja toimintaa säätelevä laki eivät ole tasapainossa.

Viime viikkojen aikana myös monet erinomaisen kannattavat suuryritykset ovat ilmoittaneet massiivisista työntekijöiden vähentämisistä. Tästä esimerkki on konepajayhtiö Wärtsilä, joka tekee satojen miljoonien eurojen voittoa, mutta ilmoitti noin tuhannen hengen poispotkimisesta. Suomessa 200 työpaikkaa on uhattuna.

Aivan oma lukunsa on tietysti pankkikonserni Nordea, joka teki peräti neljän miljardin euron liikevoiton. Samalla se kuitenkin ilmoittaa jatkavansa säästöjä ja henkilöstön vähentämistä.

Jo tästä syystä valtiontaloudessa pitää nyt olla erityisen varovainen, kun puhutaan minkäänlaisista sopeuttamistarpeista. Jos vaikeassa suhdannetilanteessa rajut leikkaukset asetetaan ykköstavoitteeksi tulojen ja menojen tasapainottamiseksi, aiheutetaan koko kansantaloudelle suurta vahinkoa.

Silti valtiovarainministeriö arvioi, että valtion talouden sopeuttamistarve olisi jopa yli kolme miljardia euroa.

Samalla julkisuudessa on ollut käynnissä jonkinlainen huutokauppa säästöistä.

Teknologiateollisuuden etujärjestön mielestä pitäisi leikata kymmenellä miljardilla eurolla. Se olisi noin kymmenes julkisista menoista. Nordea pääekonomisti puolestaan peräänkuuluttaa kahdeksan miljardien euron menovähennyksiä.

Erikoisiin avauksiin kuului myös Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin vaatimus, jonka mukaan nyt pitäisi keventää verotusta ja leikata julkisia menoja. Tämä iskisi suoraan Akavan jäseniin, joista iso osa työskentelee julkisella sektorilla.

Tosiasiassa jättileikkauksilla tapettaisiin se heiveröinenkin elpyminen, jota Suomen talous nyt osoittaa. Se tarkoittaisi verotulojen supistumista ja jälleen velanottotarpeen lisääntymistä. Kun leikataan, saadaan helposti lisää leikattavaa. Bruttokansantuotteet supistuessa velkasuhde vain heikkenee.

Rajut leikkaukset julkiseen talouteen ovat sekä taloudellisesti että sosiaalisesti kestämättömiä. Myös pienituloisiin kohdistuvat veronkorotukset söisivät ostovoimaa ja talouden kasvupotentiaalia.

Veropuolella on kuitenkin liikkumavaraa. Esimerkiksi varallisuusveron palauttaminen ja pääomatuloverotuksen kiristäminen eivät heikennä talouden kasvumahdollisuuksia. Solidaarisuusveron alarajaa voisi laskea.

Kevään kehysriihessä pitää ennen muuta panostaa työllisyyteen ja kestävään talouskasvuun. Miljardileikkaukset olisivat tässä taloustilanteessa myrkkyä elpymiselle.

Siksi kevään kehysriihessä on syytä arvioida velkaantumistavoite olemassa olevien tosiasioiden pohjalta.

Kolumni on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 31.1.2014.