Nato-intoilijoilla riittää tekosyitä
Tilanne Ukrainassa on erittäin huolestuttava. Voimankäytöllä uhkaaminen ja sen käyttö ovat tuomittavia ja YK:n peruskirjan sekä kansainvälisen oikeuden vastaisia. Venäjän toimia ei voi hyväksyä.
Tilanne on myös siltä osin erittäin paha, että Ukrainan uudessa hallinnossa on mukana äärioikeistolaisia voimia, joiden tematiikka kumpuaa menneisyydestä. Samalla tavalla kuin Venäjän toimia ei voi hyväksyä, pitää tehdä selväksi, ettemme anna minkäänlaista tukea Ukrainan äärioikeistolaisille voimille.
Ukrainan tilannetta käytetään Suomessa myös tekosyynä kokonaan muiden tavoitteiden ajamiseen. Varsinkin kotoisen oikeistomme sotahaukat esittävät, että kriisi Krimillä tekisi jälleen ajankohtaiseksi Suomen sotilaallisen liittoutumisen ja aivan erityisesti puolustusmäärärahojen lisäämisen. Kaikkein kiivaimmissa puheenvuoroissa on jopa vaadittu paluuta jalkaväkimiinojen käyttöön.
Vaatimukset on ymmärrettävä kotimaisista poliittisista tavoitteista käsin. Intomielisimmille Naton kannattajille mikä tahansa tapahtuma maailmassa kelpaa syyksi luopua sotilaallisesta liittoumattomuudesta. Toisaalta osalle oikeistoa puolustusmäärärahat eivät koskaan ole tarpeeksi korkealla.
Erityisen mielenkiintoisia ovat perussuomalaisten ja keskustan linjaukset. Puolueet ovat ensi vaalikaudella valmiit jättimäisiinkin leikkauksiin. Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän mukaan leikkaustarve on jopa kahdeksan miljardia euroa. Samalla he ovat kuitenkin valmiita nostamaan puolustusmäärärahoja tuntuvasti.
Selvää on, että suomalaisten hyvinvointia ei puolusteta aseilla. Yhtä selvää pitäisi olla, että kriisi Ukrainassa ja Krimillä ei ratkea aseilla. Vain poliittinen ja rauhanomainen sopu voi olla kestävä. Kriisin eri osapuolet pitää saada saman neuvottelupöydän ääreen.
Ainakaan Suomen varustautuminen, sotilaallisesti liittoutumattomuudesta luopuminen tai irtisanoutuminen kansainvälisistä aserajoitussopimuksista ei tuo vastauksia niihin ongelmiin, joiden kanssa nyt kansainvälisesti painitaan.
Vaikka omasta puolustuksesta pitää huolehtia, aseiden ja armeijoiden varaan ei voi rakentaa kestävää turvallisuutta. Turvallisuutta rakennetaan ihmisten hyvinvointiin, ihmisoikeuksiin ja sananvapauteen panostamalla.
Monet maailman kriisit liittyvät suurvaltapolitiikkaan ja muun muassa kamppailuun maailman luonnonvaroista, myös tulevaisuudessa. Jos olisimme jäsen sotilasliitto Natossa, olisimme osapuolena monissa tällaisissa konflikteissa
Maailmassa tarvitaan Suomen kaltaisia sotilaallisesti liittoutumattomia maita, jotka voivat toimia kriiseissä välittäjinä.
Hyvät ja rakentavat suhteet kaikkiin ilmansuuntiin ovat Suomen paras turva tulevaisuudessakin. Siksi Vasemmiston kanta on selkeä ei Suomen Nato-jäsenyydelle.
Kolumni on julkaistu sanomalehti Ilkassa 18.3.2014.
Pingback: Sotilasliitot ja Suomen turvallisuus | Historiantutkijan näkötorni
Pingback: Reblog: Luettavaa Ukrainan tilanteesta | Random thoughts