Nukkuminen on ääni Stubbille

Eurovaalien ennakkoäänestys alkaa huomenna. Vaalityö on ollut huomattavasti innokkaampaa ja laajempaa kuin viisi vuotta sitten, ainakin Vasemmistossa. Voi puhua jopa pienimuotoisesta vaalihuumasta. Vasemmisto on ottamassa takaisin paikan europarlamentissa ja se innostaa vaalityöhön.

Olen kiertänyt ympäri Suomea ostareilla ja toreilla kampanjoimassa. Rehellisesti voi sanoa, ettei samaa vaalihuumaa ole kansan parissa. Eurovaaleihin suhtaudutaan välinpitämättömästi ja moni kyselee vielä ennakkoäänestyksen kynnyksellä, onko nyt jotkut vaalit.

Viime eurovaaleissa äänestysprosentti jäi surkean alhaiseksi, vain karvan verran yli 40 prosenttia äänioikeutetuista vaivautui ääniuurnille. Useat pohtivat tälläkin kertaa, viitsivätkö lähteä äänestämään. Moni EU:in kriittisesti suhtautuva tai vuoden 1994 kansanäänestyksessä EU-jäsenyyttä vastustanut kysyy, miksi lähteä äänestämään.

Itse suhtaudun EU:n harjoittamaan politiikkaan kriittisesti. Itse vastustan nykyisenkaltaista liittovaltiokehitystä, jossa EU:a on kehitetty pääomien ja suuryritysten ehdoilla. Työntekijöiden oikeudet, ihmisten hyvinvointi ja esimerkiksi veroparatiisien kitkeminen ovat jääneet sivuosaan. Ja se on mielestäni yksi keskeisistä syistä lähteä äänestämään.

Suomalaisia ja eurooppalaisia on kuritettu jo yli viiden vuoden ajan finanssikriisillä ja siitä seuranneella reaalitalouden kriisillä. Pankkien, finanssilaitosten ja sijoittajien ahneuden sijaiskärsijöiksi ovat joutuneet tavalliset ihmiset ympäri Eurooppaa.

Tavalliset ihmiset eivät ole aiheuttaneet finanssikriisiä eikä finanssikriisi johtunut, ehkä Kreikkaa lukuun ottamatta, ylisuureksi paisuneesta julkisesta taloudesta. Pankkeja ja omistajia on pelastettu, maksumiehinä ja -naisina ovat olleet kansalaiset kaikkialla Euroopassa.

EU:n alueella on harjoitettu tiukka leikkaus- ja kuripolitiikka, joka on vain pahentanut Euroopan taloustilannetta. Kun on leikattu työttömyysturvaa, eläkkeitä ja palkkoja, on kansalaisten ostovoima laskenut, työttömyys lisääntynyt ja reaalitalouden kriisi vain pahentunut.

Me Suomessa olemme kantapään kautta saaneet huomata, että sillä on väliä, minkälaista politiikkaa EU:ssa tehdään.

Suomalaiset haluavat muutosta EU:n politiikkaan. Muutos tapahtuu vain, jos annamme ääntemme kuulua.

Euroopan parlamentti on samanlainen poliittinen taistelukenttä kuin kunnanvaltuustot ja eduskunta. Jos olemme tyytymättömiä eduskunnan päätöksiin, äänestämme valtaan toiset puolueet seuraavissa eduskuntavaaleissa. Niin pitää tehdä myös eurovaaleissa.

Kokoomus pärjää perinteisesti erityisen hyvin eurovaaleissa, koska puolueen kannattajat ovat euro-intoilijoita ja käyvät äänestävät. Jos nykyiseen EU:n politiikkaa pettynyt jättää äänestämättä, antaa äänensä niille, jotka äänestävä varmasti. Eurovaaleissa nukkuminen on ääni esimerkiksi entistä syvempää integraatiota kannattavalle Alexander Stubbille.

Siksi kannattaa lähteä äänestämään. Vaikka jo huomenna, lähimmässä postissa.

Kolumni on julkaistu Ilkka-lehdessä 12.5.