Tarvitaan elvytystä, ei kurjistamista

Eduskuntaryhmän kesäkokous 19.8. Kotka

Naapurimaassamme Ruotsissa pidetään vaalit kuukauden päästä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hallitseva kokoomusjohtoinen hallitus on kokemassa murskatappion. Vasemmistopuolueen tilanne näyttää hyvältä. Puolue on kampanjoinut tunnuksella ”inte till salu” – hyvinvointi ei ole myytävänä.

Ruotsissa kampanjointi politiikan sisällöstä näyttää voittavan tyhjän imagokampanjoinnin. Kiinnostus yhteisiin asioihin ei ole syntynyt tyhjästä. Esimerkiksi koulutuksen ja vanhustenhoivan yksityistäminen on johtanut laadun romahtamiseen, hintojen nousuun ja eriarvoisuuteen. Tuloerot ovat kasvaneet rajusti ja työttömyyskin on lisääntynyt.

Suurimmat ongelmat ovat Suomessa ja Ruotsissa osittain samankaltaisia, vaikka erojakin on. Meillä ei esimerkiksi ole omaa valuuttaa ja Ruotsin teollisuusjohtajat ovat isänmaallisempia kuin Suomen. Tuloerojen pienentäminen ja hyvinvointipalvelujen peruskorjaus ovat olleet Vasemmiston kärkiteemoja molemmin puolin Pohjanlahtea.

Vientiteollisuuden romahduksesta huolimatta Suomi on vielä välttänyt 90-luvun laman kaltaisen massatyöttömyyden. Tähän on vaikuttanut kotimarkkinakysynnän säilyminen kohtuullisena. Juuri nyt tilanne on kuitenkin synkkenemässä huolestuttavasti, sillä hallitus päätti keväällä tehdä kehyksiin vielä lisää leikkauksia, vaikka työttömien määrä on kasvussa.

Kevään kehysriihessä sovitut ja Stubbin minihallitusneuvotteluissa vahvistetut indeksileikkaukset eläkkeistä, työttömyysturvasta ja opintotuesta ovat sosiaalisesti epäoikeudenmukaisia mutta myös talouspoliittisesti järjettömiä.

Palvelualoilla ja kaupanalalla on nähty kevään aikana valitettavia yt-neuvotteluja ja irtisanomisia. Kierre vain pahenee, jos indeksileikkaukset toteutetaan. Ne osuvat pienituloisiin ihmisiin, jotka käyttävät lähes kaikki käteen jäävät tulot kotimaiseen kysyntään. Kehysriihessä indeksileikkauksella haettiin 150 miljoonan euron säästöä, mutta vaikutus ostovoimaan on yli 300 miljoonaa euroa, koska etuisuuksia maksetaan myös työeläkeyhtiöistä ja työttömyyskassoista.
Valtiovarainministeri Antti Rinteen budjettiesityksessä leikkauksia pyritään pehmentämään osittain eläkeläisten osalta, mistä Kokoomus ja Rkp nostivat jo äläkän. Kokonaisuus on kuitenkin eläkeläisten osalta miinusmerkkinen. Työttömät ja opiskelijat Rinne unohti kokonaan.

Edelliset kolme vuotta hallitus johdonmukaisesti paransi pienituloisten ostovoimaa sekä verotuksessa, että tukia korottamalla. Keväällä viisi hallituspuoluetta päätti aloittaa tukien leikkaamisen, minkä takia Vasemmistolla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin jättää hallitus.

Suomi tarvitsee nyt elvytystä ja panostamista työpaikkoihin. Poliittista väittelyä hallinneet muutamien kymmenien miljoonien viilaukset eivät muuta kokonaisuutta mihinkään. Valtiovarainministeriön budjettiesitys on finanssipoliittisesti kiristävä, vaikka nyt tarvittaisiin elvyttävää politiikkaa. Suomen talous ei lähde nousuun kurjistamalla, vaan luomalla työpaikkoja ja kestävää kasvua.

Suomi on nyt niin kriittisessä tilanteessa, että pelkkä huonojen päätösten peruminen ei riitä. On tehtävä aidosti elvyttäviä toimia. Nyt on juuri oikea aika lyhentää investointivelkaa sekä korjata homekoulut ja rautatiet. Valtio säästää työttömyyden kustannuksista ja rakentaminen on nousukautta halvempaa.

Ostovoiman leikkaamisen lisäksi hallitus leikkaa työllistävistä liikenneinvestoinneista. Kehyksissä päätettiin leikata raiteiden ja teiden perusparannusrahoja 100 miljoonalla eurolla. Antti Rinteen budjettiesityksessä perustienpitoon ja uusiin tiehankkeisiin lisätään 88 miljoonaa euroa ja tätä mainostettiin merkittävänä elvytyksenä. Mitä elvytystä se on, että ensi vuonna teiden kunnostamiseen ja rakentamiseen laitetaan 12 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna?

Rakentamisen lisäksi valtion ja kuntien on elvytettävä palvelusektorin kautta. Terveyden- ja vanhustenhoitoon sekä kouluihin pitää palkata lisää työvoimaa. Julkisten palveluiden puolella työskentelevät joutuvat jo nyt paiskimaan liian pienillä henkilömitoituksilla ja meillä on huutava pula työtä tekevistä käsistä palveluissa. Hallitus kuitenkin on kehyksissä päättänyt esimerkiksi puolittaa peruskoulun luokkakokojen pienentämiseen ja kouluviihtyisyyden parantamiseen korvamerkityt määrärahat.

Vaikka julkinen sektori on aina olennaisessa osassa laskusuhdanteen taittamisessa, ei saa unohtaa yksityisiä työpaikkoja. Suomen kilpailukyky on kaikissa mittauksissa huippuluokkaa. Valtio voi ja sen pitää tukea vientiteollisuutta, jotta potentiaali saadaan muutettua työpaikoiksi. Tarvittaessa valtion pitää olla itse valmis omistamaan yrityksiä, kuten telakkateollisuuden pelastaminen osoitti.

Olennaisinta on, että Suomessa tehdään tuotteita, joita muualla halutaan ostaa. Ei valtio olisi voinut pakottaa Nokiaa kehittämään käyttöjärjestelmäänsä paremmin, eikä valtio voi mitään paperin vähenevälle kysynnälle.

Suomi tarjoaa yhä hyvät lähtökohdat menestyvälle yritystoiminnalle. Meillä on kilpailijamaihin nähden osaava työvoima sekä alhaiset työvoimakustannukset ja verotus. Yritysjohtajien on kuitenkin itse osattava käyttää tilanne hyväksi sen sijaan, että aina vain ruikutetaan veroja ja palkkoja alemmas.

Kokoomuksen eilen esittämä työajan pidennys ei ole tästä maailmasta. Se osoittaa, että ns. työväenpuolueessa ollaan täysin irrallaan tavallisten työssäkäyvien arjesta. Liian lyhyet työpäivät eivät ole ongelma, vaan pikemminkin se, että työntekijät joutuvat paiskomaan ylitöitä. Kun esimerkiksi Itella laittoi postinjakajia kilometritehtaalle, ei normaali työaika enää riitä töiden tekemiseen. Kesän jälkeen meille kotiin posti on kolahtanut luukusta vasta kello 15 jälkeen, eli pahasti ylityön puolella.

Päinvastoin kasvavan työttömyyden oloissa pitäisi työtä jakaa nykyistä enemmän. Tämä lisäisi työssä jaksamista ja viihtymistä, vähentäisi sairauspoissaoloja ja entistä useampi pääsisi työnsyrjään kiinni. Työn jakaminen on oiva keino työurien pidentämiseen, kun työelämän rasitukset jakaantuvat kestävämmin.

Kokoomus mainostaa itseään yrittäjäpuolueena, vaikka se on lähinnä suuryritysten ja suurpääoman puolue. Valtaosa työstä syntyy pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Nyt pitäisi huolehtia siitä, että pienyrittäjät pystyvät työllistämään itsensä ja parhaassa tapauksessa muutaman muunkin.

Vasemmisto haluaa helpottaa itsensä työllistävien ja pienyrittäjien tilannetta. Etenkin palvelualoilla ALV:n korkea taso estää työllistymistä. ALV:n alarajan huojennukseen tuntuvaa nosto helpottaisi nimenomaan itsensä työllistävien asemaa. Partureiden, hierojien, suutareiden ja monenlaisten muiden ammatinharjoittajien saaminen pois kortistosta olisi punavihreää politiikkaa, joka säästäisi valtion menoja kestävällä tavalla.

Valtio velkaantuu kehysten mukaan ensi vuonna neljällä miljardilla eurolla, mutta mikäli leikkaukset aiheuttavat pahenevan työttömyyskierteen, tulee velkaantuminenkin syvenemään. Venäjän pakotteet vaikuttavat suoraan vientituloihin ja työllisyyteen sekä toisaalta ruplan kurssin lasku näkyy matkailussa ja kaupanalalla, erityisesti Kaakkois-Suomessa. Tämä entisestään heikentää talous- ja työllisyysnäkymiä.

Todennäköistä siis on, että velan taittamiseen tähtäävä kamreeripolitiikka johtaa vain pahenevaan velkakierteeseen. Suomella ei ole tarvetta paniikkiratkaisuihin, sillä olemmehan edelleen Euroopan vähiten velkaantuneita maita.

Vasemmiston mielestä on vastuullista elvyttää vaikeina aikoina ja hillitä ylikuumenemista verotuksella hyvinä aikoina. Valitettavasti kaikki muut puolueet näyttävät kannattavan myötäsyklistä kamreeripolitiikkaa. Vanhat oppositiopuolueet ovat esittäneet jopa hallitustakin suurempia leikkauksia. Vasemmisto on siis vaihtoehto sekä hallituksen että vanhan opposition esittämälle politiikalle.

Minusta olisi hyvä, että Vasemmisto esittäisi syksyllä kaksi vaihtoehtoa nykyiselle politiikalle. Ensimmäisessä vaihtoehdossa osoitamme, miten elvyttävämmällä politiikalla estetään massatyöttömyys ja talouden paheneva kierre. Toisessa vaihtoehdossa otamme hallituksen päättämän sopeutustavoitteen lähtökohdaksi ja osoitamme, että myös silloin voitaisiin tehdä paljon nykyistä inhimillisempää, oikeudenmukaisempaa ja talouskasvun kannalta kestävämpää politiikkaa.

Nykyisen hallituksen politiikan ongelmat eivät nimittäin ole vain teknistä tasapainottelua leikkausten ja elvytyksen välillä. Ongelmat liittyvät myös arvovalintoihin, joissa tavalliset pieni- ja keskituloiset joutuvat kantamaan kohtuuttoman taakan sopeuttamistoimista.

Aivan kuten Ruotsissa, myös Suomessa on kyllästytty nykyiseen politiikkaan. Sille pitää tarjota uskottava vaihtoehto. Vaihtoehtoa ei näytä löytyvän hallituksen sisältä, mutta yhtä vähän se löytyy vanhasta oppositiosta.

Vasemmisto tarjoaa aidon vaihtoehdon ja se on näkynyt myös viimeaikaisissa mielipidetiedusteluissa. Meidän on hyvä lähteä kiihkeään poliittiseen syksyyn kesän gallup-luvuilla, jotka ovat näyttäneet meille tasaisesti yli 9 prosentin kannatusta. Kovalla työllä voimme nykäistä niitä vielä ylöspäin kohti viimeistään huhtikuussa pidettäviä vaaleja.