Turvaa ja palkkaa

Joka vuosi vertaillaan eri maiden onnistumista sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä. Viime syksynä Suomi tuli toiselle sijalle heti Islannin jälkeen sukupuolten välistä tasa-arvoa verrattaessa. Vaikka olemmekin maailman mittakaavassa tasa-arvon kärkimaita, ei se tarkoita etteikö meillä olisi korjattavaa omassa yhteiskunnassamme. Meillä on vielä paljon sukupuolittuneita rakenteita, jotka sortavat miehiä ja naisia. Minä olen feministi ja minulle feminismi tarkoittaa nimenomaan yhteiskunnan sukupuolittuneiden rakenteiden purkamista.

Näin kansainvälisen naistenpäivän aattona on hyvä palauttaa mieleen naisten asemaa koskevia epäkohtia, joita vielä vuoden 2014 Suomessa ei ole saatu kuntoon. Naisiin kohdistuva väkivaltaa ja naisten asema työmarkkinoilla ovat niitä asioita, joihin olen tasa-arvoasioista vastaavana ministerinä toimiessani kiinnittänyt erityistä huomiota.

Viime viikolla EU:n perusoikeusvirasto FRA julkisti tulokset naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimuksesta. Niiden perusteella meillä Suomessa on vielä paljon tehtävää lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyssä. Olemme ehkä tottuneet siihen, että sijoitumme kärkeen etsittäessä tasa-arvon suhteen vahvoja maita. Naisiin kohdistuvan väkivallan sijoituksessa olemme kuitenkin siinä huonommassa kärjessä.

FRA:n tutkimuksen mukaan meillä naiset kokevat EU-maiden keskiarvoa enemmän väkivaltaa nykyisen tai ex-kumppanin taholta, tai fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa jonkun muun kuin kumppanin taholta. Myös naisten kokema seksuaalinen häirintä oli Suomessa EU-maiden kärkeä yleisyydessään.

Suomessa ei ole vielä koskaan ollut riittävää määrää turvakotipaikkoja lähisuhde- ja perheväkivallan uhreille.

Turvakotipaikkoja on aivan liian vähän, noin viidennes suhteessa annettuihin suosituksiin. Suomi on toistuvasti saanut asiasta huomautuksia kansainvälisiltä järjestöiltä. Ongelma on kirjattu sekä hallitusohjelmaan että hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan.

Suomi valmistautuu myös ratifioimaan Euroopan neuvoston sopimuksen naisiin kohdistuvan ja lähisuhdeväkivallan torjumisesta (ns. Istanbulin sopimus). Tämäkin sopimus edellyttää että turvakotipaikkoja on riittävästi tarpeeseen nähden. Kuitenkin muutaman viime vuoden aikana kunnissa on päädytty sulkemaan parikin turvakotia lisäämisen sijaan.

Nyt rakennepoliittiseen ohjelmaan on kirjattu, että valtio ottaa rahoitusvastuun turvakotien järjestämisestä. Jatkossakin kuntia ja järjestöjä tarvitaan kuitenkin palvelujen tuottajana. Ensi vaiheessa valtio on varaamassa turvakotipalveluihin summan, joka vastaa suurin piirtein nykyistä turvakotipaikkojen määrää. Jatkossa paikkojen määrää ja alueellista kattavuutta on lisättävä. Oikeus elää turvassa väkivallalta on ihmisoikeus.

Tasa-arvoasioista vastaavana ministerinä haluaisin erityisesti nostaa yhden asian esille: Tämä ei ole vain naisten asia. Tämä on ennen muuta miesten asia. Meidän miesten pitää näyttää esimerkkiä siinä, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei kerta kaikkiaan hyväksytä. Meidän siihen pitää puuttua. Kaikki nämä muut keinot ovat vain auttavia keinoja. Tärkeintä on asennemuutos, ja se lähtee, hyvät miehet, meistä.

*
Työmarkkinoilta taas kuuluu sukupuolten tasa-arvon kannalta historiallisia uutisia. Naiset ovat kirineet työurien pituudessa niin, että eroa miehiin on enää puoli vuotta. Naiset ovat siirtyneet työelämässä korkean koulutuksensa ansiosta yhä vaativampiin tehtäviin ja heidän osuutensa esimies- ja johtotehtävissä on merkittävästi kasvanut. Noin 40 prosentilla palkansaajista on nainen esimiehenä.

Tässä asiassa Suomi sijoittuu Euroopan huipulle ja sukupuolten samapalkkaisuuden edellytykset ovat tässä mielessä parantuneet. Suomalaisten työmarkkinoiden vahvuuksiin kuuluu myös se, että matalapalkkatyö ja myös naisten matalapalkkatyö on huomattavasti vähäisempää kuin EU-maissa keskimäärin.

On kuitenkin muistettava, että työmarkkinoiden tasa-arvon edistysaskeleet eivät koske kaikkia naisia. Suuri osa naisista kokee edelleen haittaa sukupuolestaan uralla etenemisessä ja ammattitaitonsa arvostuksessa. Naisilla on huomattavasti miehiä enemmän määräaikaisia työsuhteita ja pätkätöitä, ja myös osa-aikatyö on naisilla miehiä yleisempää.

Naisten työurien sisällön ja pituuden muutos tuntuu lisäksi vain vähän naisten rahakukkarossa. Yleensä vaativampiin tehtäviin siirtyminen palkitaan. Sukupuolten palkkaero elää silti edelleen meillä sitkeästi: poliittisesta tahdosta ja toimista huolimatta naisten ja miesten palkkaero on keskimäärin 17 prosenttia. Sukupuolten palkkaeron kaventamisessa emme ole lähelläkään Euroopan kärkeä.

Työsarkaa naisten aseman parantamiseksi siis edelleen on. Sekä kotona että töissä.