Eurojärjestelmä helteessä

Helteet alkoivat lopulta Suomessa, ja samalla kuumenevat jälleen myös keskustelut helleenien taloudesta.

Suomessa moni tuntuu kuvittelevan, että Kreikan euroero ratkaisisi ongelmat. Tosiasiassa hallitsematon euroero ja Kreikan maksukyvyttömyys aiheuttaisi lyhyellä tähtäimellä entistä syvemmän inhimillisen ja humanitäärisen kriisin Kreikassa, mutta myös vaikuttaisi negatiivisesti kaikkien EU-maiden talouteen.

Suomessa keskustellaan siitä, turvataanko lainojen vakuudet tai kuinka kovasti kukin puolue lupaa, ettei uusia velkajärjestelyjä tehdä. Tämä on keskustelua aidanseipäistä. Jos Kreikka ajautuu maksukyvyttömyyteen ja hallitsemattomasti ulos eurosta, ei se pysty maksamaan mitään lainojaan takaisin.

Suomen kokonaisuusvastuu Kreikan osalta on arviolta kuusi miljardia euroa. Vaikka kuinka moraalisesti pitäisi kreikkalaisten toimintaa arveluttavana, kannattaako moraalisessa ylemmyydentunnossa aiheuttaa myös suomalaisille veronmaksajille tällaiset tappiot?

Erityisesti perussuomalaiset ovat uhonneet ajavansa tiukkaa linjaa Kreikan suhteen. Uho kuulostaa varmaan monien korvissa hyvältä, mutta tosiasiassa se on myös suomalaisesta näkökulmasta kaikkein huonoin linja. Kreikkalaiset kärsivät eniten, mutta samalla myös muut euromaat menettävät saatavansa, Suomi muiden mukana.

Kysymys on myös demokratiasta. Eikö kansan valitsemilla päättäjillä pidä olla oikeus päättää sopeutusten sisällöstä, jos kokoluokka on yhdessä hyväksytty? Kreikka oli jo sitoutunut ylijäämätavoitteisiin. Nyt kansanvaltaisen päätöksenteon ulkopuolinen organisaatio kansainvälinen valuuttarahasto IMF haluaa ottaa poliitikkojen roolin ja sanella, miten myös sopeutukset tehdään.

Islannissa vasemmistolainen valtiovarainministeri Steingrimur Sigfusson kieltäytyi IMF:n esittämistä toimista. Maa teki omista vasemmistolaisista lähtökohdista sopeutukset. Nyt maan talous kasvaa ja työttömyys alenee.

*

Moni seuraa hämmentyneenä uutisointia Kreikasta, uutiset tuntuvat usein aivan järjettömiltä. Tämä johtuu osin neuvotteluiden luonteesta – EU:n komissiolla, kansainvälisellä valuuttarahasto IMF:llä, Kreikalla ja muilla jäsenmailla on kaikilla omat keskenään ristiriitaiset tavoitteensa.

Kun Suomen valtionvarainministeri toistelee, että kaikki muut ovat Kreikan kanssa eri mieltä, se on poliittinen osatotuus. Esimerkiksi EU ja IMF ovat olleet keskenään erimielisiä. Jäsenmaistakin osa haluaisi löytää kaikkia tyydyttävän kompromissin, kun osa haluaa sisäpoliittisista syistä estää Kreikan nousun jaloilleen.

Toki myös jäsenmaiden hallitukset haluavat esiintyä yhtenäisinä, eikä kukaan halua esiintyä omille äänestäjilleen pehmona. Neuvotteluista vuotaneet tiedot todistavat nyt kuitenkin jo harvinaisen selvästi, ettei kyse ole lopulta siitä, annetaanko Kreikalle lainoja anteeksi vai ei. Kyse on siitä, millaiseen politiikkaan muiden armoilla ollut Kreikka on haluttu pakottaa.

*

Kreikkaa on koko sen nykyisen demokratian ajan hallinnut kaksi puoluetta vuorotellen. Kokoomuksen sisarpuolue Uusi Demokratia ja sosialidemokraattinen PASOK loivat maahan korruptoituneen järjestelmän, jossa poliittinen ja taloudellinen eliitti ei maksa veroja ja jakavat kansakunnan vaurauden omille joukoilleen.

Kreikkaa on vaikea verrata Espanjaan tai Irlantiin, koska niiden julkinen talous oli lähes velaton ennen kriisiä ja velat otettiin käytännössä vain pankkien pelastamiseen. Kreikassa velkaantuminen oli vastuutonta ja sitä peiteltiin esimerkiksi Yhdysvaltalaispankki Goldman Sachsin avulla. Kun sitten koko korttitalo kaatui, pelastettiin ensin vain Kreikkaa lainoittaneet Saksan ja Ranskan pankit.

Kreikan nykyiset ongelmat ovatkin suoraa seurausta paitsi korruptoituneesta järjestelmästä, myös Vanhasen hallituksen aikana tehdystä järjestelystä, jossa velat siirrettiin pankeilta Euroopan veronmaksajille.

Kataisen hallituksen aikana toteutettu paketti, jossa yksityisiä velkoja leikattiin sijoittajavastuulla, oli sekin riittämätön, koska leikattavaa ei ollut paljoa jäljellä. Kreikka on ylivelkaantunut, eikä sitä voi pelastaa aina uusilla apupaketeilla. Kreikka voi maksaa velkansa ainoastaan sillä, että se pääsee eroon massatyöttömyydestä ja alkaa kerätä riittävästi tuloveroja.

*

Kreikassa on nyt ensimmäistä kertaa hallitus, joka haluaa lopettaa veronkierron ja korruption. Se on tehostanut verojen perimistä ja saanut siten jo lyhyessä ajassa kerättyä puoli miljardia euroa enemmän tuloja. Kreikka yrittää vihdoin muuttaa verotuksen rakennetta kohti progressiivisempaa tuloverotusta, jolloin kaikki osallistuvat verojenmaksuun mahdollisuuksiensa mukaan.

Uusi hallitus on myös perunut kalliiksi tulleita palveluiden yksityistämisiä, kun esimerkiksi valtionvarainministeriön alaisuudessa toimineet pienipalkkaiset siivoojat saivat työnsä takaisin.

Neuvotteluissa Syriza oli silti valmis myös niin suuriin leikkauksiin, että alkoi näyttää epävarmalta, saako puolueen johto esitystä Kreikan parlamentissa läpi. Syriza on ollut valmis epäsuosittuihinkin toimenpiteisiin, kuten varhaiseläkeputkien lopettamiseen. Jatkossa varhaiseläkkeelle pääsisi vain sairauden tai muun erittäin hyvän syyn perusteella.

Syriza on jopa saanut läpi esityksen armeijan menojen leikkaamisesta, vaikka se joutuu nojaamaan konservatiivisen ANEL-puolueen tukeen, jonka puheenjohtaja on puolustusministeri ja suuren armeijan kannattaja.

*

IMF ei ole halunnut hyväksyä Kreikan esityksiä, vaan on vaatinut lainanohjelman jatkon edellytyksenä jo valmiiksi pienten eläkkeiden leikkaamista. Yli kaksi kolmasosaa kreikkalaisista eläkeläisistä elää jo nyt köyhyysrajalla tai sen alla. IMF ei myöskään ole suostunut siihen, että Kreikka maksaisi velkojaan kiristämällä suurituloisten ja yritysten verotusta, vaan on vaatinut korottamaan arvonlisäveroja. Se olisi jo neljäs kerta kriisin aikana.

Esityksillä ei olekaan mitään tekemistä talouden kestävyyden kanssa – IMF on ajamassa samoja toimenpiteitä, jotka sen oma tutkimusosasto on todennut epäonnistuneiksi aiemmin. Herää kysymys, halutaanko Kreikan hallituksen edes onnistuvan. Kokoomuslaisille valtionpäämiehille on pelottava ajatus, jos käytännössä osoitetaan, että toisenlainen politiikka on mahdollista.

Suomen, Kreikan ja koko Euroopan etu on, että Kreikan annettaisiin päästä sellaiselle uralle, jolla se voisi alkaa maksaa velkojaan. Se on mahdollista vain, jos ostovoiman tappavien suurten leikkausten sijaan korjataan koko järjestelmä, erityisesti verotus. On surullista, että poliittisten johtajien enemmistölle muut asiat ovat tärkeämpiä.

Haluan kuitenkin uskoa, että järki voittaa – jos Kreikka pakotetaan ulos eurosta, menetämme saatavamme käytännössä kokonaan. Se olisi myös kova kolaus koko eurojärjestelmän uskottavuudelle.