Kreikasta toivoa Euroopalle

Kreikasta on tullut talouskriisin symboli, vaikka kriisi koskettaa meitä kaikkia. Siitä on jo seitsemän vuotta, kun Yhdysvaltain pankkisektorin romahdus laukaisi ketjureaktion, joka toi päivänvaloon euroalueen valtavat rakenteelliset ongelmat.

Yhdysvaltojen taloudella menee elvytyksen seurauksena taas lujaa, mutta Eurooppa jatkaa Saksan johdolla epäonnistumaan tuomittua leikkauspolitiikkaa. Suomalaisille ja saksalaisille talouskriisi esitellään yksittäisten valtioiden vastuuttomuutena, vaikka kriisissä on koko eurojärjestelmä.

On selvää, että kriisimaissa on ollut vastuuttomia poliitikkoja, jotka ovat antaneet finanssikeinottelijoiden tehdä rahaa tyhjästä ja keskittyneet omien verkostojensa etujen ajamiseen sekä suoranaiseen korruptioon. Pahiten kriisiytyneitä maita yhdistää oikeistolainen politiikka, jossa rikkaat ja suuryritykset on vapautettu verotuksesta ja pankkien on annettu mellastaa vapaasti.

Kriisi ei kuitenkaan ratkea rankaisemalla kansoja aiempien johtajien teoista. Nurinkurisesti vahvemman talouden maat ja EU:n komissio vielä kampanjoivat sen puolesta, että kriisin aiheuttaneet ja sitä pitkittävät kokoomuksen ja demareiden sisarpuolueet pysyisivät vallassa.

*

EU:n ulkopuolella Islannissa kansa lähti kaduille ja heitti oikeiston pois vallasta vuonna 2009. Vasemmistoliiton sisarpuoluetta edustava valtionvarainministeri Steingrimur Sigfusson ei suostunut maksattamaan pankkien laskua veronmaksajilla, vaan antoi pankkien kaatua, takasi kotimaisten tallettajien varat ja otti pankit valtion hallintaan. Hyvinvointivaltiota Islannin uusi johto ei suostunut purkamaan vaikka kansainvälinen valuuttarahasto IMF sitä ajoi.

Kokoomuslainen politiikka on ajanut Euroopan maita kriisin, eikä kokoomuslainen politiikka ole onnistunut nostamaan Eurooppaa kriisistä. Ainoa kriisimaa, joka on todella noussut takaisin jaloilleen, teki sen vasemmiston johdolla. Eikö olisi syytä siis vasemmistolaiselle talouspolitiikalle?

Islannin kriisin jälkeinen nousu on ollut menestystarina. Islannin talous kasvaa ja työttömyyttä on saatu painettua alas. Samoin olisi pitänyt toimia myös euroalueen kriisimaissa, mutta niihin Saksa ja Ranska ajoivat läpi ”apupaketteja”, joilla pelastettiin ”auttajien” omat pankit ja muutettiin yksityiset velat julkisiksi.

Alusta asti oli selvää, ettei Kreikka mitenkään voi pystyä maksamaan velkaansa maalle sanelluilla ehdoilla. Kreikassa on ollut käynnissä humanitaarinen katastrofi ja velkaa on enemmän kuin silloin, kun Kreikkaa alettiin ”avustaa”. Ihmiset ovat työttömiä, koska heillä ei ole varaa työllistää ostamalla. Ihmisillä ei ole varaa lääkäriin tai lääkkeisiin, ihmiset ovat joutuneet kaduille kodeistaan.

Koko euroalue on samassa suossa. Saksa, jolla menee vielä näennäisen hyvin, on luonut miljoonien ihmisten työtätekevien köyhien joukon, joka ei itse kuluta ja luo siten uutta työtä, mutta vie kuitenkin edellytykset naapureiden tuotannolta. Tämä ”sisäinen devalvaatio” on lääke, jota Kreikassa ja muissa euroalueen kriisimaissa on käytetty alusta asti huonoin tuloksin. Silti sitä tarjotaan myös meille Suomeen.

*

Suomessa uutisiin haastatellaan pääosin pankkien ekonomisteja, jotka tarjoavat sisäisen devalvaation eli palkkojen, eläkkeiden, sosiaaliturvan ja julkisen sektorin palveluiden leikkaamista ratkaisuksi. Se toimi valtiontalouteen Suomessa 1990-luvun lamassa, koska muut maat lisäsivät kulutustaan. Tämän leikkauspolitiikan sosiaalisia kustannuksia maksamme kuitenkin edelleen.

Nyt tilanne on täysin toinen. Kun kaikki leikkaavat samaan aikaan, ajaudumme yhä pahenevaan kierteeseen. Eurooppa kuristaa itseään hengiltä kilpailemalla siitä, kuka tekee rajuimmat leikkaukset.

Aivan kuten eurokriisi alkoi Kreikasta, on mahdollista, että myös ratkaisu alkaa sieltä. Eivät kreikkalaiset halua että muut maat sanelevat mitä heidän pitää tehdä ja lähettävät vastineeksi pankeille velanmaksuun rahaa, jota tavalliset kreikkalaiset eivät koskaan näe. He haluavat ottaa tulevaisuuden omiin käsiinsä ja pärjätä itse omalla työllään. Tähän heille tarjoaa mahdollisuuden Kreikan vasemmistoliitto Syriza.

Syrizan yksityiskohtainen, konkreettinen ja asiantunteva ohjelma tarjoaa Kreikalle ratkaisun päästä hallitusti ulos kriisistä. Se perustuu humanitäärisen kriisin lopettamiseen, verotuksen oikeudenmukaistamiseen, talouden uudelleenkäynnistämiseen, työttömyyden vähentämiseen ja Kreikan demokratisointiin. Syrizaa populisteiksi ja ääripuolueeksi syyttävät Euroopan ja Suomen valtapuolueet ovat itse vaaleissa liikkeellä paljon huterammilla eväillä.

Kuten Helsingin Sanomissa kirjoitettiin: Jos Syriza on äärivasemmistolainen, niin on maailman talouseliittikin. Monet Ruotsin keskuspankin Nobel-muistopalkinnolla palkitut jakavat Syrizan ja Euroopan vasemmiston talousanalyysin. Sitä tukevat arvostetut taloustieteen professorit.

*

Mikäli Kreikan kansa nostaa Syrizan valtaan, eivätkä Euroopan johtajat päätä tehdä Kreikasta varoittavaa esimerkkiä ja samalla laukaista täydellistä katastrofia koko Eurooppaan, on meillä Suomessakin pitkästä aikaa toivoa oman talouskriisimme kääntämisestä.

Jatkuvasti kuulee sanottavan, ettei meillä ole varaa elvyttää. Itse asiassa pitäisi kysyä, onko meillä varaa olla elvyttämättä? Nyt pitäisi luoda kestävää kasvua ja työllisyyttä, tekemällä elvyttäviä investointeja. Tätä ovat esittäneet monet suomalaisetkin ekonomistit kuin myös OECD ja IMF.

Elvyttäminen ja uuden alun mahdollistaminen ei yksin riitä. Niin Eurooppaa kuin Yhdysvaltojakin odottaa nurkan takana jo seuraava kriisi, mikäli meidän kaikkien elämää koskettavasta reaalitaloudesta irronnutta finanssikapitalismia ei laiteta kuriin. Kuluneet seitsemän vuotta on hukattu aikaa ja annettu kokonaisten sukupolvien menettää tulevaisuudenuskonsa. Muutoksella on kiire. On puuttuva voimakkaasti veroparatiisitalouteen ja finanssipeliin.

Jos Syriza ei saa enemmistöä parlamenttiin, ei Kreikka pääse pois umpikujastaan, eikä muualla Euroopassa ole näkyvissä selkeää muutosta parempaan. Syrizan voitto avaa mahdollisuuden uuteen alkuun Euroopalle ja siksi minäkin lähden Kreikkaan tukemaan Aleksis Tsiprasin kampanjointia ensi viikonloppuna, ei vain kreikkalaisten, vaan meidän kaikkien eurooppalaisten puolesta.

Kreikan vaalien jälkeen muutosta haetaan Suomen vaaleissa huhtikuussa. Loppuvuodesta vuorossa on Espanjan vaalit, jossa europarlamentin vasemmistoryhmään uutena noussut Podemos-puolue on ykkösenä mielipidetiedusteluissa.