Mihin unohtui taide ja ympäristö?

Takana on kymmenkunta puoluejohtajien vaalikeskustelua. Eilen tiistaina oli Helsingin Sanomien järjestämä vaalikeskustelu ja huomenna torstaina on viimeinen suuri vaalitentti Ylellä.

Kaikki keskustelut ovat olleet hyvin samankaltaisia. On puhuttu taloudesta, työllisyydestä, verotuksesta ja turvallisuuspolitiikasta. Nämä ovat vaalien suurimpia ja tärkeimpiä teemoja. Olen ollut tyytyväinen siihen, että harjoitettua ja työttömyyttä lisäävää yhden totuuden talouspolitiikkaa on alettu kyseenalaistamaan laajemminkin.

Silti olen kaivannut vielä jotain muuta. Miksi keskustelu taloudesta on jättänyt kokonaan varjoonsa esimerkiksi sellaiset yhteiskunnan kannalta merkittävät asiat kuten kulttuurin, koulutuksen sekä ilmasto- ja ympäristökysymykset?

Taiteilijat ja kulttuuriväki ovat tehneet hienoa työtä, kun Kulttuurivälikysymyksellä on yritetty nostattaa keskustelua taiteen ja kulttuurin merkityksestä. Ympäristöjärjestöt lanseerasivat Energiaremontin, mutta ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa on korkeintaan sivuttu osana talouskeskustelua. Opiskelijajärjestöjen Koulutuslupaus-kampanja on kyllä näkynyt twitterissä, mutta ei ole heijastunut puoluejohtajien vaalikeskusteluihin.

*

Vaikeina aikoina taiteen ja kulttuurin merkitys korostuu entisestään. On suuri arvovalinta, panostetaanko taiteeseen seuraavan vaalikauden aikana vai juustohöylätäänkö kulttuurin rahoja entisestään. Jo nyt tulevan vaalikauden kehyksiin hallitus piilotti viimeisessä budjettiriihessään merkittävät leikkaukset.

Olen pyrkinyt nostamaan kulttuurikysymyksiä esille ja herättelemää puolueita huomaamaan, että teattereilla, orkestereilla ja museoilla on edessä rajut leikkaukset. Esimerkiksi monet kaupunginteatterit ovat uhattuina, jos kehyksiin ei tehdä muutoksia. Tämä heijastuu suoraan myös vapaan kentän rahoitukseen, jos budjettileikkauksia paikataan taiteen veikkausvoittovaroista.

Talouskeskustelun yhteydessä voi yrittää toki puhua kulttuurin työllistävistä tai hyvinvointia luovasta vaikutuksesta. Mutta tämä ei ole kuitenkaan se kaikkein oleellisin asia.

Moni kaipaisi tietoa siitä, mitkä puolueet pitävät taidetta ja kulttuuria itseisarvona. Halutaanko taiteen autonomia turvata? Pitääkö yhteiskunnan tukea myös sellaista taidetta ja kulttuuria, joka ei suoranaisesti ”tuota” taloudellista hyvää?

Kun olin Ylen puoluetentissä, esitin toivomuksen, että etukäteen ilmoitettujen teemojen lisäksi olisi voitu edes pari minuuttia käyttää taiteen ja kulttuurin teemoihin. Valitettavasti aika meni kuin siivillä ja koskaan emme päässeet niin pitkälle.

Toisaalta Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen vertailun tulos oli se, että vain yksi puolue panostaa vaaliohjelmassaan kulttuuriin ja taiteeseen. Voiko medialta siis vaatia keskustelua taiteesta ja kulttuurista, kun teemat ovat varsin vähäisessä roolissa puolueiden tavoitteissa?

*

Ilmastonmuutos on ehdottomasti suurin globaali uhka. Joulukuussa 2015 järjestetään Pariisin ilmastokokous. Kokouksessa on tarkoitus saada aikaan kattava sopimus, johon kaikki maailman maat sitoutuisivat.

Nyt olisi tärkeää tuoda ilmi, minkälaista sopimusta eri puolueet tavoittelevat. Onko Suomi ja EU valmiita sitoutumaan merkittäviin päästörajoituksiin? Onko Eurooppa edelläkävijä ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa?

Entä mitä toimia ollaan valmiita tekemään Suomessa? Millä aikataululla ja missä järjestyksessä puolueet ovat valmiita luopumaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä?

Tästäkin voi puhua talouden näkökulmasta. Miten uusiutuviin kotimaisiin energiamuotoihin panostaminen luo työpaikkoja sekä energiantuotantoon, että vientiteollisuuteen, jos Suomi lähtee aidosti tekemään energiaremonttia?

Mutta talouttakin oleellisempaa on se yksinkertainen kysymys, mitkä puolueet ovat valmiita tosissaan sitoutumaan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Mihin me tarvitsemme talouskasvua, jos maapallo ei ole enää elinkelpoinen?

Myös muut ympäristöasiat ovat loistaneet kokonaan poissaolollaan vaalikeskusteluissa. Puolueiden tulisi kertoa selvästi aikovatko ne pitää kiinni koskiensuojelulaista, ovatko ne valmiita edistämään soidensuojelua myös pakolla, tai miten puolueiden mielestä vanhojen metsien suojelua edistetään tulevalla vaalikaudella.

*

Koulutuksesta on tyydytty sanomaan, ettei koulutuksesta saa enää leikata. Näin sanovat kaikki puolueet vaikka esim. toisen asteen 270 miljoonan euron leikkaukset, jotka eduskunta onnistui kaatamaan tämän vaalikauden viimemetreillä, löytyvät joidenkin puolueiden leikkauslistoilta edelleen.

Onko Suomella mahdollisuutta kestävään kasvuun, jos emme panosta koulutukseen ja tutkimukseen tulevalla vaalikaudella? Mitkä puolueet ovat valmiita maksimiluokkakokojen säätämiseen peruskouluihin tai yliopistojen tilanteen helpottamiseen?

Entä mikä on opintotukijärjestelmän tulevaisuus? Jo kuluvalla vaalikaudella jouduin opintotuesta vastaavana ministerinä moneen kertaan estämään esitykset lainapainotteiseen opintotukeen siirtymisestä.

Säilytetäänkö koulutuksen maksuttomuus? Koskeeko se edelleen myös EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevia opiskelijoita?

*

Nämä ovat asioita, jotka monille ihmisille ovat vähintään yhtä tärkeitä äänestyspäätöksiä tehdessä kuin talouspolitiikan linja tai veromallit. Puolueita on kuitenkin vaikea vertailla, jos puheenjohtajatasolla ei vaalitenteissä näistä keskustella.

Mutta huominen on toivoa täynnä. Ehkä Yle torstain suuressa puheenjohtajatentissä yllättää positiivisesti ja käsittelyssä on muitakin tärkeitä aiheita kuin ne, jotka on jo moneen kertaan käsitelty.