Sitä saa mitä tilaa – vai saako?
Ennen vaaleja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä puhui kahden miljardin euron leikkauksista. Kun vaalit on käyty ja hallitusneuvottelut alkaneet, puhuukin Juha Sipilä jopa 10 miljardin euron leikkauksista. Näistä suoria leikkauksia oli neljä miljardia euroa valtion budjettiin ja kaksi miljardia euroa kunnille. Lisäksi neljä miljardia euroa pitäisi leikata ”rakenneuudistuksilla”.
Suomen suurin ongelma on massatyöttömyys. Se on taloudellinen ja sosiaalinen ongelma yksilötasolla, mutta työttömyys on myös valtava ongelma kansantalouden tasolla. Jos massatyöttömyyttä ei saada nujerrettua, ei valtion velkaantumista saada käännettyä laskuun. Leikkaukset vain lisäävät työttömyyttä ja heikentävät talouden kehitystä entisestään.
Hallitus haluaa kuitenkin nimenomaan leikata hyvinvointipalveluja ja pienituloisten toimeentuloa. Se on raju arvovalinta, eikä talouspoliittisesti viisas päätös.
Talouspolitiikasta ja leikkauksista on alettu keskustella vasta nyt. Vaikein vaihe on edessä. Nyt todella punnitaan vaalien alla annetut lupaukset.
Esimakua saatiin keskiviikkona tulevan hallituksen politiikasta, kun EU:ta, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä maahanmuuttoa koskevat osuudet julkistettiin.
*
Perussuomalaiset kävivät vaalit kahdella keskeisellä teemalla, EU-politiikan kritisoimisella ja maahanmuuttovastaisuudella. Lisäksi he lupasivat tehdä miljardin euron aukon verotuloihin poistamalla autoveron. Nyt perussuomalaisten keskeisistä vaaliteemoista on julkaistu perusporvarihallituksen kirjaukset, joten äänestäjät voivat arvioida, ”myivätkö persut persettä” vai ”saatiinko sitä mitä tilattiin”.
Uusi hallitus pitää kiinni Kataisen hallituksen aloittamasta linjasta sijoittajavastuusta, pankkien tappioita ei saa kaataa veronmaksajille. Valitettavasti Vanhasen porvarihallituksen aikana tehtyjä paketteja ei saa tekemättömäksi, joten Kreikan, Portugalin ja Irlannin osalta helpotusta ei ole näköpiirissä näiden maiden kansalaisille eikä toisaalta meille muillekaan, joiden piikkiin velkojen vastuut siirrettiin.
Hallitusohjelman kirjausten perustella Suomen EU-politiikka ei juurikaan muutu. Perussuomalaiset lupasivat säästää pienentämällä Suomen EU-jäsenmaksua. Nyt todetaan vain, että jäsenmaksun suuruudessa pitää huomioida Suomen taloudellinen tilanne. Eli oikeastaan vaaditaan sitä, mikä on jo nyt tilanne. EU-jäsenmaksun suuruus määräytyy maiden BKT:n perusteella.
Sen sijaan oleellisempaa on se, mitä hallitusohjelman EU-kirjauksissa ei ole. Kirjausten mukaan Suomi tavoittelee EU:ssa nykyistä vähemmän, mutta parempaa ja kevyempää sääntelyä. Vähemmän ja parempaa on hyvä, mutta ”kevyempää” ei. Tarvitaan tiukat säädökset lopettamaan veroparatiisit, halpatyövoiman käyttö ja ympäristön ja ilmaston tuhoaminen.
Hallituslinjausten mukaan ”EU:n ja Yhdysvaltojen kauppa‐ ja investointikumppanuussopimuksen solmiminen on tärkeä tavoite”. Tämä kirjaus jatkaa sitä linjaa, jota Alexander Stubbin hallitus on edistänyt. Lähinnä Vasemmisto ja nyt myöhemmin myös vihreät ovat sen sijaan eduskunnan suuressa valiokunnassa pyrkineet jarruttamaan EU:n ja Yhdysvaltain kauppa- ja investointikumppanuussopimusta (TTIP).
Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta erittäin huono on kirjaus, jonka mukaan ”teollisuuden
kansainvälinen kilpailukyky ja hiilivuodon torjunta ovat ilmastopolitiikan keskeisiä lähtökohtia”. Eikö ilmastopolitiikan keskeinen lähtökohta pitäisi olla ilmastonmuutoksen torjuminen?
*
Ohjelman maahanmuuttolinjauksien alku on hyvä. Tämän johtolauseen allekirjoitan täysin: ”Maahanmuuttajat vahvistavat Suomen innovaatiokykyä ja osaamista tuomalla oman kulttuurinsa vahvuuksia osaksi suomalaista yhteiskuntaa.” Myös perussuomalaiset ovat nyt vaalien jälkeen myöntäneet, että maahanmuutto ja monikulttuurisuus ovat positiivinen asia suomalaiselle yhteiskunnalle.
Ennen vaaleja perussuomalaiset vaativat pakolaiskiintiön pienentämistä ja ”maahanmuuton kustannusten” alentamista. Viime hallituksen aikana Suomen pakolaiskiintiötä nostettiin 300 pakolaisella 1050 vuosittaiseen kiintiöpakolaiseen. Tästä korotuksesta pidetään nyt kiinni ja ollaan valmiita sitä myös mahdollisesti nostamaan: ”Kiintiöpakolaisten määrä pidetään ainakin viime vuosien tasolla ja tällä osallistumme kansainväliseen taakanjakoon.”
Vaalikeskustelussa esitetty ”maahanmuuton kustannusten” pienentäminen oli kovin epäselvä, mutta maahanmuuttovastaisiin uponnut vaatimus. Maahanmuuton kustannuksia ovat lähinnä kielenopetuksen ja muun kotouttamisen kustannukset. Näitä ei pidä missään nimessä leikata vaan esim. kielenopetusta tarvitaan lisää, jotta maahanmuuttajilla on paremmat mahdollisuudet työllistyä.
Hallitus onkin ilmeisesti päättänyt lisätä näitä ”maahanmuuton kustannuksia” ja sen on hyvä: ”Kotouttamista tulee tehostaa esimerkiksi lisäämällä kielen opetusta kotoutettavien nykyistä paremmalla lähtötaitotason huomioimisella, parantamalla tukihenkilötoimintaa ja lasten osallistumista varhaiskasvatukseen.”
Perussuomalaisten kynänjälki näkyy kahdessa kohdassa. Hallitusohjelmassa kannustetaan ”avoimeen maahanmuuttokeskusteluun, mutta rasismia ei suvaita”. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Toisaalta laaditaan ”riippumaton selvitys maahanmuuton kustannuksista ja vaikutuksista yhteiskunnassa”. Tällä perussuomalaiset ilmeisesti itsekin myöntävät, ettei heidän ajatuspajan ”tutkimus” ollut validi, mutta kirjaus sisältää myös vastenmielisen viestin. Ihmisiä määritellään rahassa.
Erittäin huono ja valitettava on kirjaus, jonka mukaan EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille otetaan käyttöön lukukausimaksut. Tämä ei ole toki yllättävää, koska kaikki suuret puolueet ajoivat lukukausimaksuja jo ennen vaaleja. Viime hallituksessa ne pystyttiin estämään Vasemmiston ja vihreiden toimesta.
Lukukausimaksut ovat epäonnistuneet Ruotsissa ja Tanskassa kuten myös Suomessa tehty kokeilukin. Kun opiskelijat eivät enää tule, me häviämme myös rahaa, jota opiskelijat ovat Suomeen tuoneet. Tarkoitus lieneekin monen muun maan tavoin avata koulutuksen maksullisuus ideologisista syistä sieltä päästä missä sille on vähiten vastustusta ja edetä sitten koko koulutusjärjestelmään?
Epäselväksi jää, mitä hallituslinjausten tarveharkintakirjauksella tarkoitetaan. Jo nyt korkeasti koulutetut pääsevät asiantuntijatehtäviin. Tarveharkinnalla pyritään estämään palkkadumppausta, ja niin pitää olla jatkossakin. Sen sijaan tarveharkinta on kohtuuton jo Suomessa perhesiteiden, opiskelun tai aikaisemman työpaikan myötä oleville. Näiden osalta tarveharkintaa olisi pitänyt purkaa.
*
Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa osuudessa raotetaan ovea Natolle. Se on merkittävä muutos edelliseen hallitusohjelmaan, jossa yksiselitteisesti sanottiin, ettei Suomi hae Nato-jäsenyyttä eikä valmistele sen hakemista. Lisäksi hallituslinjauksiin on kirjattu Nato-selvitys.
Nämä linjaukset eivät toki olleet yllättäviä. Ei myöskään se, että jo nyt ennen leikkauslistoja sitoudutaan lisäämään vuotuisia puolustusmäärärahoja ja lisäksi valmistautumaan merkittäviin uusiin mittaviin ja huippukalliisiin hankintoihin meri- ja ilmavoimille.
Hallituslinjauksissa tehdään myös valitettava linjaus kehitysyhteistyön osalta. Hallitus aikoo leikata kehitysyhteistyörahoja, eli maailman kaikkein köyhimmiltä. Tosin tätäkin kaikki kolme hallitusneuvotteluihin osallistuvaa puoluetta esittivät jo ennen vaaleja, joten kirjaus oli valitettavan odotettu.
*
Sosiaaliturvasta ja julkisista peruspalveluista ollaan kyllä valmiita leikkaamaan. Nämä leikkaukset ovat edessä hallitusneuvotteluissa seuraavien viikkojen aikana. Pahin on siis vielä edessä.
Pingback: Epäjohdonmukaisen maahanmuuttopolitiikan maa