Suomi ei voi sulkea silmiään maailman hädältä

Äärijärjestö Isis ja muut sisällissotaa lietsovat ääriryhmät sekä Assadin hallintoa tukevat joukot ovat ajaneet miljoonia ihmisiä kodeistaan Syyriassa. Suomeen on tullut tänä vuonna jo yli 5000 turvapaikanhakijaa, ja suurin lähtömaa on Isis:n terrorisoima Irak. Myös Syyriasta tulevien pakolaisten määrän voi odottaa kasvavan merkittävästi tänä vuonna.

Turvapaikanhakijoita tulee paljon myös Somaliasta, jossa ihmiset joutuvat jättämään kotinsa turvattomuuden ja heikkojen elinolosuhteiden vuoksi. Somaliassa on edelleen käynnissä sisällissota, jossa toisena osapuolena on ääri-islamilainen Al-Shabaab. Pakolaisia tulee myös Afganistanista, joka on ollut sisällissodan kourissa vuodesta 1978 lähtien.

Suomen tilannetta on kuitenkin täysin liioiteltua kutsua pakolaiskriisiksi. Todellinen kriisi on Syyriassa, Irakissa, Turkissa ja Libanonissa.

Joidenkin arvioiden mukaan Syyrian 22 miljoonasta asukkaasta jopa puolet on joutunut lähtemään kodistaan. Jotta saa kuvan Syyrian kriisin syvyydestä, toistan vielä: puolet yhden maan asukkaista on joutunut pakenemaan kodeistaan.

Suurin osa näistä pakolaisista on edelleen Syyriassa, erilaisissa hätämajoituksissa, monet sukulaisten ja tuttavien suojissa, tai pakolaisleireillä.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan yli neljä miljoonaa syyrialaista on myös paennut maan rajojen ulkopuolelle, lähinnä naapurimaihin Libanoniin, Jordaniaan ja Turkkiin.

Näitä maita on tuettava siinä, että pakolaisilla on ruokaa, terveydenhuolto ja lapset pääsevät kouluun. Muuten edessä on nälkää, kulkutauteja ja syrjäytetty nuori sukupolvi ilman tulevaisuutta. Jos lapset eivät pääse kouluun, mitkä heidän tulevaisuuden mahdollisuutensa ovat?

*

Yli kolmesataatuhatta syyrialaista on hakenut turvaa Euroopasta. Näitä ihmisiä tai Isis:n terroria pakenevia irakilaisia perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo kutsuu halventavasti ”elintasosurffareiksi” ja kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman puhuu ”meritaksipalvelusta”.

Slunga-Poutsalon mukaansa erityisesti nuorten miesten tulisi jäädä kotiin ”puolustamaan maataan”. Entä jos kotimaa on sisällissodassa tuhottu ja kotiseutu ääri-islamistien ja rikollisten hallussa? Entä jos ei halua valita sisällissodassa mitään osapuolta ja tappaa omia maanmiehiä ja -naisia?

Slunga-Poutsalo sivuuttaa sen, että nimenomaan nuoret miehet ovat haavoittuvassa asemassa juuri Irakissa ja Syyriassa. Heidän henkensä on uhattuna Isis:n ja muiden karmivien ääriliikkeiden puristuksessa. Nuoren valinta voi olla ääri-islamistien pakkovärväyksen, kaulankatkaisun tai pakolaisuuden välillä. Mitä näistä vaihtoehdoista perussuomalaisten puoluesihteeri suosittelisi?

Ehkä nuorilla miehillä nähdään myös olevan parhaat mahdollisuudet selviytyä hengenvaarallisesta merimatkasta, tai ihmissalakuljettajien kynsistä. Heillä voi myös ajatella olevan parhaat edellytykset hankkia toimeentuloa ja auttaa taakse jääneitä. Hirvittävän monen nuoren miehen, naisen ja lapsen matka kuitenkin päättyy hukkumiskuolemaan Välimerellä.

*

Miten Suomen hallitus toimii tässä tilanteessa? Leikkaa kehitysyhteistyötä ja selvittää ovatko Suomen ”vetovoimatekijät” lisääntyneet. Onko todellakin Suomen virallinen analyysi Irakin tai Syyrian tilanteesta siis, että pakolaisuuden syy on Suomen sosiaaliturvan liian korkea taso? Ja mikä on Suomen pakolaispolitiikan tavoite, säästää rahaa vai auttaa ihmisiä?

Myöskään sellaista asiaa ei ole olemassa kuin ”laittomat turvapaikanhakijat”, joista Slunga-Poutsalo puhuu. Ei se vie keneltäkään oikeutta hakea turvapaikkaa, jos henkilöllisyystodistus puuttuu. Eihän vaikkapa natsi-Saksan vainoja paenneita juutalaisia tai Neuvostoliitosta paenneita toisinajattelijoita käännytetty takaisin vain siksi, että passi puuttui.

Ulkoministerillä olisi erityisen suuri vastuu käyttää harkittuja puheenvuoroja pakolaisuuden syistä ja keinoista puuttua näihin syihin. Ulkoministerin pitäisi ensimmäisenä puuttua siihen, jos puhuu perättömyyksiä pakolaisuudesta.

Kun Timo Soinin oma puoluesihteeri puhuu ”elintasosurffareista” ja tarkoituksella perättömiä maahanmuuttajista kiihottaakseen ihmisiä maahanmuuttajia vastaan, Soini kuitenkin kieltäytyy vastaamasta esitettyihin kysymyksiin.

*

Syyrian ja Irakin pakolaiskriisi on valtava ja paheneva ongelma, jonka ratkaisu on kansainvälinen. Ratkaisu ei ole Suomen käpertyminen kuoreensa. Suomen ei tarvitse kantaa asiassa muita suurempaa vastuuta, mutta ei myöskään omaa osaansa vähempää.

Kaikkia realistisia rauhanponnistuksia on tuettava. Syyrian ja Irakin naapurimaita on tuettava kehitysyhteistyöllä ja humanitaarisella avulla pakolaisista huolehtimisessa.

Suomen pakolaiskiintiötä tulee kasvattaa. Suomessa on myös oltava riittävä määrä vastaanottokapasiteettia, jotta voidaan huolehtia turvapaikanhakijoiden inhimillisestä vastaanotosta sekä hakemusten asiallisesta ja ripeästä käsittelystä. Tänne jääville ihmisille on annettava mahdollisuus kielen oppimiseen, kotoutumiseen ja työllistymiseen.

*

Eurooppaan pyritään muualtakin kuin sisällissodassa olevista Syyriasta, Irakista, Afganistanista tai Somaliasta. Liikkeelle lähtee epärealistisin odotuksin ihmisiä, joilla ei ole hengenvaaraa omassa kotimaassaan. Silti he laittavat henkensä alttiiksi ja elämänsä ihmissalakuljettajien käsiin. Kaikki Eurooppaan pyrkivät eivät lähde sotaa pakoon.

Ihmissalakuljettajat käyttävät epäinhimillisesti hyväksi ihmisten hätää ja toisaalta joidenkin halua tulla Eurooppaan paremman elämän toivossa. Merikelvottomat laivat pakataan ylitäyteen ihmisiä ja niissä saattaa olla polttoainetta vain kansainvälisille vesille asti.

Joko Välimerellä ajelehtivat ihmiset onnistutaan pelastamaan tai sitten he hukkuvat. Välimerestä onkin tullut kuoleman meri.

Siksi mm. terroristi- ja rikollisjärjestöjen harjoittamaan ihmissalakuljetukseen, joka tapahtuu pääasiassa Libyan rannikolta käsin, tulee puuttua tiukasti. Ihmissalakuljetukseen käytettäviä laivoja pitää takavarikoida ja purkaa.

Mutta samaan aikaan pitää toimia myös niin, että ihmiset eivät joudu lähtemään kodeistaan. Köyhiä maita pitää auttaa kehitysavulla lähtömaissa. Laillisia reittejä tulla Eurooppaan on helpotettava. Ihmisille on pystyttävä kertomaan realistinen kuva, mikä Välimerellä ja Euroopassa odottaa.

*

Perussuomalaisen politiikan suurimpia paradokseja on se, että he vaativat ihmisiä autettavan lähtömaissa, jotta ihmiset eivät joudu lähtemään siirtolaisiksi tai pakolaisiksi. Toisaalta samaan aikaan perussuomalaiset vaativat kehitysavun leikkaamista, joka on keino auttaa ihmisiä nimenomaan lähtömaissa.

Valitettavasti ei voi olla välttymättä siltä kuvalta, että Riikka Slunga-Poutsalo ja monet muut perussuomalaiset puhuvat maahanmuutosta faktoista välittämättä, ihmisiä toisiaan vastaan lietsovalla tavalla tarkoituksenhakuisesti. Kun kaikki muu on myyty, yritetään kannatusta kalastella vastenmielisellä maahanmuuttajavastaisuudella.