Kansanedustajille annettava mahdollisuus tutustua TTIP-asiakirjoihin

Eduskunnan suuri valiokunta ottaa vielä ennen kesää kantaa TTIP-sopimukseen. Tässä EU:n ja Yhdysvaltain välisessä vapaakauppasopimuksessa on kysymys massiivisen suurista asioista, mutta harva sopimusta tuntee.

Yleensä kansaedustajien tiedonsaanti oikeus käsiteltäviin asioihin on laaja. TTIP:n kohdalla on toisin. Neuvotteluasiakirjoihin on äärimmäisen vaikea päästä tutustumaan. Suuren valiokunnan pari viikkoa sitten nimeämillä ”raportööreillä” on mahdollisuus muutamana päivänä viikossa parin tunnin ajan suljetussa huoneessa ilman teknisiä apulaitteita käydä läpi tuhansia sivuja juridista tekstiä.

Valtaosalla kansanedustajista ei ole mitään mahdollisuutta päästä tutustumaan edes pintapuolisesti neuvotteluasiakirjoihin. Tänään puhemiesneuvosto pohtii, pitäisikö mahdollisuutta tutustua aineistoon laajentaa koskemaan kaikkia halukkaita kansanedustajia. Minusta puhemiesneuvoston ainoa järkevä päätös on se, että eduskunta tekee järjestelyn, jolla asiakirjoihin tutustuminen on mahdollista kaikille kansanedustajille.

Olisi ennenkuulumatonta, jos eduskunta omatoimisesti rajaisi kansanedustajien mahdollisimman laajaa tiedonsaantioikeutta.

Ja mitä salattavaa asiakirjoissa ylipäätänsä on, jos TTIP-sopimus tuo vain positiivisia asioita Suomelle ja Euroopalle kuten kauppasopimuksesta vastaava ministeri Lenita Toivakka hehkuttaa?

* * *

Jos kansanedustajien tiedonsaantioikeus TTIP-sopimuksesta on todella heikko, on sitä myös kansalaisten tietoisuus sopimuksesta. Merja Kyllösen Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan 54% kansalaisista arvioi, ettei tunne aihetta lainkaan, ja peräti 79% kansalaisista tuntee sopimuksen joko melko huonosti tai ei lainkaan.

Tämä ei ole ihme, koska massiivisesta mittaluokastaan huolimatta TTIP-sopimuksesta ei Suomessa ole käyty juurikaan julkista keskustelua. Kaksi vuotta sitten eduskunnassa käytiin Vasemmiston esityksestä TTIP-ajankohtaiskeskustelu, mutta muuten käsittely on tapahtunut eduskunnassa lähinnä suljettujen ovien takana valiokunnissa.

Euroopassa kansalaiset ovat alkaneet reagoida sopimusneuvotteluihin huomattavasti voimakkaammin. Viime syksynä minulla oli useamman tunnin välilasku Berliinissä ja menin käymään keskustassa. Osallistuin muiden mukana marssille, jossa arviolta 250 000 ihmistä osoitti mieltä TTIP-sopimusta vastaan. Samanlaista aktiivisuutta tarvitaan myös Suomessa.

Mutta ensin pitää salaisista neuvotteluista tihkua tietoa, joka herättää myös meidät suomalaiset.

* * *

Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvat vuodot ja tutkiva journalismi. Panamapaperit räjäyttivät keskustelun veroparatiiseista aivan uudelle tasolle. Ympäristöjärjestö Greenpeace on onnistunut saamaan käsiinsä Yhdysvaltain neuvottelutavoitteita.

Yhdysvallat vaatii EU:ssa voimassa olevan muuntogeenisen ruoan ja hormonilihan kieltävien säädösten kumoamista. Lisäksi Yhdysvallat haluaa yritykset mukaan päättämään ruokaturvallisuuteen liittyvän sääntelyn muokkaamisesta.

Suuressa valiokunnassa ja muiden valiokuntien kuulemisissa murskaavinta kritiikkiä on saanut investointisuojan riitojen ratkaisu välimiestuomioistuimessa (ISDS). ISDS tarjoaa monikansallisille yhtiöille tien paeta valtioiden kansallista lainsäädäntöä ja oikeuslaitosta ylikansalliseen kaupalliseen välimiesmenettelyyn.

EU:n komissio on yrittänyt lieventää ISDS-kritiikkiä tarjoamalla mallia, jossa riitojen käsittely olisi hivenen avoimempaa. Tämäkään malli ei lämmitä kriittisiä asiantuntijoita, sillä edelleen yritykset voisivat kansainvälisesti haastaa kansallisen lainsäädännön. Vuodettujen asiakirjojen perusteella Yhdysvalloille ei kelpaa edes tänä komission kompromissi.

Näissä papereissa on kysymys Yhdysvaltain neuvottelutavoitteista, ei EU:n kannoista. Mutta ne kuvaavat paljastavasti sitä, miten isoista asioista nyt neuvotellaan.

* * *

Vuodon jälkeen media on Suomessakin herännyt kirjoittamaan hivenen enemmän ja kriittisemmin TTIP:stä. Toivottavasti tämä herättää myös laajan kriittisen kansalaiskeskustelun Suomessa.

TTIP on nimittäin ns. sekasopimus. Sen hyväksyminen vaatii sekä EU:n että jokaisen 28 jäsenmaan hyväksynnän. Eduskunnalla on siis merkittävä rooli sopimuksessa.