Onko hallituksella jotain naisia vastaan?

Tasa-arvoa on Suomessa perinteisesti pidetty tärkeänä arvona ja esimerkiksi naisjärjestöjen työtä on tuettu ja arvostettu. Suomessa on myös ymmärretty, että tasa-arvon toteutuminen vaatii pitkäjänteistä ja suunnitelmallista toimintaa. Ensimmäinen hallituksen tasa-arvo-ohjelma julkaistiin vuonna 1997, ja jokainen hallitus on sen jälkeen laatinut oman tasa-arvo-ohjelmansa. Myös hallitusohjelmiin on kirjattu lukuisia tasa-arvotavoitteita.

Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa todetaan ainoastaan, että ”naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia”. Valitettavasti tämä ei pidä paikkaansa. Sukupuolten välisessä tasa-arvossa on edelleen lukuisia ongelmia, kuten palkka- ja eläke-erot, perheen ja työn yhteensovittamisen kysymykset, sukupuolittunut väkivalta, ja perhevapaiden epätasainen jakautuminen.

Heti hallitusohjelman julkaisemisen jälkeen joukko professoreita ja tutkijoita vaati ohjelman sukupuolivaikutusten arviointia ja hallitukselta sitoutumista tasa-arvon edistämiseen. Kirjoituksessaan he osoittivat, kuinka monin eri tavoin hallitusohjelma sivuuttaa sukupuolen merkityksen ja Suomen merkittävät tasa-arvo-ongelmat. Ja tuottaa niitä vielä lisää.

Hallitus on kuitenkin alusta alkaen jättänyt lakiesitystensä sukupuolivaikutukset arvioimatta. Sekä tasa-arvo-ohjelman viivästyminen että vaikutusarvioinnin puute osoittavat, että tasa-arvokysymykset eivät ole hallitukselle tärkeitä.

Sipilän hallituksen aikana tasa-arvo on heikentymässä monin tavoin. Esimerkiksi leikkaukset julkisen puolen lomarahoihin tuntuvat eniten kuntasektorilla, jossa 80 prosenttia työntekijöistä on naisia. Synnytysikäisiin naisiin puolestaan osuu hallituksen suunnitelma sallia alle vuoden mittaiset perusteettomat määräaikaiset työsuhteet.

Myös leikkauslistalle päätyneen vuorotteluvapaan käyttäjistä valtaosa on naisia. Naisvaltaisella sosiaali- ja terveysalalla taas tärkeän ammatillisen aikuiskoulutustuen puolittaminen on viemässä pieni- ja keskituloisilta mahdollisuuden aikuisopiskeluun.

Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen ja päivähoidon ryhmäkokojen suurentaminen johtavat opetus- ja kulttuuriministeriön arvion mukaan yli 2000 työntekijän irtisanomiseen. Tämän seurauksena perheen ja työn yhteensovittaminen vaikeutuu, sillä mitä heikompilaatuisia päivähoitopalveluita on tarjolla, sitä todennäköisemmin äidit jäävät pois työelämästä kotihoidon tuen varaan.

Lista on pitkä ja sitä voisi jatkaa edelleen. Jouduinkin viime syksynä työelämää koskevassa välikysymyksessä perustellusti kysymään, onko hallituksella jotain nimenomaan naisia vastaan?

Tasa-arvoasioista vastaava ministeri Juha Rehula lupasi jo 11.6.2015 eduskunnan täysistunnossa, että tasa-arvo-ohjelma tullaan laatimaan. Tarkka lainaus ministerin sanoista kuuluu: ”Kuluvan vuoden aikana, eduskunnan budjettikäsittelyn aikana meillä on se käytettävissämme, siihen uskon ja siihen luotan, ja jos ei sitten ilmesty, niin taidamme palata kyselytunnilla tähän aiheeseen. Mutta se on minun tavoitteenani, ja se on hallituksen tavoitteena.” Tämä tavoite ei toteutunut.

Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteessa (9.9.2015), jossa kerrottiin tasa-arvo-ohjelman valmisteluun liittyneestä työpajasta, siteerattiin ministeri Rehulaa seuraavasti: ”Ohjelma valmistuu hallituksen työvälineeksi syksyn aikana.”

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella järjestetyillä Tasa-arvopäivillä (2.10.2015) ministeri Rehula totesi valtioneuvoston tiedotteen mukaan, että ”Tasa-arvo-ohjelma annetaan vielä tänä vuonna”.

Viimeisin julkisuuteen tullut tieto on ministeri Rehulan lehtihaastattelusta 8.3.2016. Sen mukaan tasa-arvo-ohjelma on ”loppusuoralla” ja se julkistetaan ”kevään aikana”. Tätä kirjoittaessani on kulunut kuukausi tuosta lausunnosta. Edelleenkään tasa-arvo-ohjelmaa ei ole julkaistu.

Hallituksen politiikka on vienyt sukupuolten välistä tasa-arvoa taaksepäin. On äärimmäisen tärkeää, että hallitus julkaisee tasa-arvo-ohjelmansa, jossa nähdään millaisen yhteiskunnan hallitus Suomesta haluaa.

Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn milloin hallituksen tasa-arvo-ohjelma vihdoin julkaistaan, ja miten hallitus arvioi lakiesitystensä sukupuolivaikutukset.