Sotilaallinen liittoutumattomuus Suomen turvallisuuden ankkuri

Kesällä julkaistussa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa näkyy selvästi hallituksessa istuvien kokoomuksen ja perussuomalaisten kädenjälki. Kokoomuksen jälkenä on Nato:n roolin korostaminen ja Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden turha lieventäminen. Perussuomalaisten jälki puolestaan on maahanmuuton uhkien ylikorostaminen.

Selonteko vaatii kriittistä tarkastelua. Eduskunnan ulkoasiainvalokunta laatikin selonteosta perusteellisen, hyvän ja kriittisen mietinnön. Mietinnössä nostetaan aiheellisesti huoli sekä Venäjän että Naton lisääntyneestä sotilaallisesta aktiivisuudesta Itämeren alueella. Suomen rooli nähdään ennen kaikkea vakauden edistäjänä, jonka tavoite on olla joutumatta sotilaallisen konfliktin osapuoleksi.

Tätä tavoitetta vasten on nähtävä esimerkiksi Suomen harjoittama pohjoismainen yhteistyö sekä Ahvenanmaan demilitarisoitu asema. Varautuneemmin on sen sijaan suhteuduttava esimerkiksi Suomen Nato-kumppanuuteen liittyviin sotaharjoituksiin.

Valiokunnan analyysiin Euroopan unionin tilasta voi yhtyä. Euroopan unioni on kenties historiansa vaikeimmassa tilanteessa ennen kaikkea työttömyyden ja eriarvoistumisen, äärinationalistisen ja rasistisen liikehdinnän voimistumisen, sekä ihmisarvoon, demokratiaan ja oikeusvaltioon perustuvan arvopohjan murenemisen vuoksi.

Valiokunnan mietintö täydentää ansiokkaasti selonteon linjauksia suhteessa lähialueen turvallisuusympäristöön, turvallisuuspolitiikan ja kansainvälisen yhteistyön tavoitteisiin, sekä asevientiin ja aseidenriisuntaan. Huoli on suuri niin globaalia turvallisuutta tukevan kehitysyhteistyön kuin ilmastonmuutoksen vastaisen työn puolesta.

Itse nostin selonteon valiokuntakäsittelyssä myös esille kritiikkiä Suomen asevientipolitiikkaa kohtaan. Erityisesti asevientiin Lähi-idän sotaa käyviin ja ihmisoikeuksia polkeviin maihin on saatava muutos. Valiokunta myös otti asevientiin selkeästi hallitusta kriittisemmän kannan.

Korostin myös sitä, että Suomen on aktiivisesti edistettävä kansainvälistä aseidenriisuntaa. On skandaali, että Suomi ei YK:ssa äänestänyt ydinaseiden kiellon puolesta, toisin kuin kaikki muut sotilaallisesti liittoutumattomat EU:n jäsenmaat. Nyt myös ulkoasiainvaliokunta yhtyy tähän huoleen: Suomen on edistettävä aktiivisesti ydinaseriisuntaa ja ydinaseettomuutta edistäviä aloitteita.

Mietinnön keskeiseksi puutteeksi jäi kuitenkin se, ettei mietintö riittävän selvästi pohjaa Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Tämä puute ilmeni niin suhteessa Nato-yhteistyöhön, Pohjoismaiseen ja Ruotsi-yhteistyöhön, kuin EU:n puolustusyhteistyöhön. Jouduin siksi jättämään muuten hyvään selontekoon vastalauseen, jossa ehdotan eduskunnalle seuraavia kannanottoja:

1. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa. Tämä tarkoittaa, että Suomea ei missään tilanteessa viedä mukaan sellaisiin konflikteihin, joissa emme ole osapuoli.
2. Itämeren vakautta edistävää tai hankinnoissa kustannussäästöä tuovaa pohjoismaista puolustusyhteistyötä tulee lisätä. Sitä ei kuitenkaan tule käyttää Suomen liittoutumattoman aseman kyseenalaistamiseen.
3. EU:n puolustusyhteistyön pitää perustua lähinnä kustannussäästöjen hakemiseen hankinnoissa. Materiaaliyhteistyö tai muut yhteistyömuodot eivät saa johtaa puolustusmenojen kokonaistason nousuun eivätkä kansallisen harkintavallan kaventumiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Suunnitelmiin EU:n yhteisestä puolustustutkimuksesta ja muuhun syvempään puolustusyhteistyöhön on suhtauduttava varauksellisesti.

Suomen on turvallisuuspolitiikassa otettava huomioon se, että arvaamattomia muutoksia voi olla edessä niin suhteessa Euroopan unionin tulevaisuuteen, Venäjään kuin Natoon. Ei vähiten Yhdysvaltojen presidentinvaalien tuloksen vuoksi. Sotilaallinen liittoutumattomuus on ankkuri, joka pitää meidät paikallaan niin pienessä tuulenvireessä kuin isommassakin puhurissa.