TTIP:n hinta vapaakaupasta nousee korkeaksi

Vapaakauppa on tavoiteltavaa silloin, jos sen avulla voidaan parantaa ihmisten hyvinvointia. Sen sijaan vapaakaupasta ei saa seurata lisääntyvä epävarmuus julkisista palveluista, vallan siirto demokratialta suuryrityksille, tai ympäristönsuojelun heikentyminen.

Maailman kauppajärjestö WTO:n laajenemisen tilalle ovat viime vuosina tulleet suurten toimijoiden keskenään neuvottelemat vapaakauppa-alueet, joista keskeisimpiä ovat Tyynenmeren alueen TTP sekä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen TTIP.

TTIP kattaisi noin puolet maailmantaloudesta, ja siitä toivotaan mallia tuleville vapaakauppasopimuksille. TTIP ei kuitenkaan vaikuttaisi ainoastaan sääntelyn tasoa nostavasti, vaan yhtälailla on riski siitä, että TTIP loisi pitkälle tulevaisuuteen ympäristönsuojelun, työelämän ja terveyden maksimistandardit, joita muiden ei kannata ylittää.

TTIP:ssä ei ole kyse vain harmittomasta tullien poistamisesta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on korostanut sopimuksen luonnetta ns. sekasopimuksena, joka tulee jäsenmaiden julkisen vallan tontille ja on siksi hyväksyttävä kansallisissa parlamenteissa.

***

TTIP:tä perustellaan myös sillä, että Eurooppa säilyttäisi kiinnostavuutensa Yhdysvaltojen silmissä. On luonnollista, että moninapaisessa maailmassa Yhdysvallat on kääntänyt katseensa Euroopan ohella myös Kiinaan ja Tyynenmeren alueelle. Euroopan unionin ei ole syytä ”kiinnostavuutensa” säilyttääkseen myydä periaatteitaan kunnianhimoisesta ympäristönsuojelusta, työelämästä, kuluttajansuojasta tai hyvinvointivaltiosta.

Yhdysvalloissa standardit ovat EU:ta löyhempiä esimerkiksi hormonien ja antibioottien käytössä eläintuotannossa, geenimanipuloiduissa ruoassa, ja kosmetiikassa sallituissa kemikaaleissa. Sopimus on väistämättä kompromissi, jossa näistä joudutaan tinkimään.

EU-maat tavoittelevat TTIP:llä pääsyä erityisesti Yhdysvaltojen julkisiin hankintoihin, kuten Suomelle tärkeän meriklusterin ja telakkateollisuuden tilauksiin. On kuitenkin vaikea nähdä, että Yhdysvallat antaisi esimerkiksi aseteollisuudelleen tärkeän telakkateollisuutensa tilauksia Suomeen. Sijoitusmahdollisuudet eivät myöskään ole tasapainossa, jos amerikkalaiset päästetään EU:n jäsenmaiden hankintoihin, mutta Yhdysvaltojen osavaltiot voisivat jatkossakin suojella omiaan.

Tuoreen EU:n komission tilaaman konsulttiselvityksen mukaan TTIP mahdollisesti lisäisi vientimahdollisuuksia ja sitä kautta työllisyyttä eurooppalaisessa autoteollisuudessa ja viinin viennissä, suurin pudotus olisi konepaja- ja metalliteollisuudessa. Sen sijaan Suomen viennille ja työllisyydelle tärkeässä konepajateollisuudessa TTIP voisi merkitä jopa kahdeksan prosentin pudotusta.

Valiokunnassa kuullut asiantuntijat eivät pystyneet erottelemaan kysyttäessä TTIP:n etuja taloudelle ja työllisyydelle, vain yleisesti arvioivat vapaakaupan hyödyttävän taloutta. Asiantuntijakuulemisessa esim. Elinkeinoelämän keskusliitto EK ei osannut kommentoida tarkempia hyötyjä eikä kommentoida EU:n komission tilaaman selvityksen negatiivisia arvioita.

***

Vasemmisto on pitänyt esillä TTIP-sopimuksen ongelmia jo vuosia. Nostimme asiaa esille eduskuntakeskusteluissa ja valiokuntakäsittelyissä, keskusteluissa kansalaisten kanssa, mielipidepalstoilla, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa, silloinkin kun juuri kukaan muu kansalaisliikkeiden ulkopuolella ei sitä tehnyt.

Prosessi on ollut uskomattoman salaileva, ja vasta julkisen kohun jälkeen kansanedustajat saivat edes rajoitetun pääsyn neuvotteluasiakirjoihin.

Työmme on jossain määrin myös kantanut hedelmää, ja ehkä myös mielipideilmastossa on tapahtunut varovainen käänne. Eduskunnassa teimme kovasti työtä asian eri vaiheissa kriittisten näkemysten edistämiseksi, ja lopulta muun muassa eduskunnan lakivaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, talousvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta esittivät kriittisiä näkemyksiä TTIP-sopimukseen monilta osin.

Eduskunnan lopullisen kannan muodostaa suuri valiokunta. Valiokunta esittää painavia kriittisiä vaatimuksia niin suhteessa sijoittajien vallan lisääntymiseen, julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden suojaamiseen, kuin yhdysvaltojen osavaltioiden markkinoiden avaamiseen samassa suhteessa kuin EU:n jäsenmaiden. Toivottavasti nämä viestit kantavat sopimusneuvotteluihin saakka.

Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, että sopimuksen suurimpia ongelmakohtia vieläkään ei ole riittävästi tiedostettu, erityisesti investointisuojaan liittyen. Asia on myös karkaamassa suomalaisten ulottumattomiin juuri kun kritiikki olisi voimistumassa.

***

Kaikkein suurinta kritiikkiä kansalaisissa, asiantuntijoiden keskuudessa ja eduskunnassa on herättänyt nimenomaan investointisuoja ja riitojenratkaisumekanismi, joka oikeuttaisi sijoittajat haastamaan valtioiden kansallinen lainsäädäntö. Yhdysvallat on tavoitellut välimiesmenettelyä (ISDS), ja EU kompromissina erillistä investointituomioistuinta. Yhdysvallat ei ole ainakaan toistaiseksi ollut valmis luopumaan ISDS:stä. Asiantuntijakuulemisissa erityisesti professori Martti Koskenniemi esitti voimakasta kritiikkiä investointisuojaa kohtaan.

Yleensä investointisuojamekanismeilla on haettu sijoittajille suojaa silloin, kun solmitaan kauppasopimuksia kehittymättömien oikeusjärjestelmien maiden kanssa, joissa korruptio on laajaa. Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin kohdalla mitään tällaista syytä ei ole, vaan kansalliset tuomioistuimet riittävät hyvin riitojenratkaisuun.

TTIP-sopimukseen esitetään luotavaksi mekanismia, jolla sijoittajat voivat vaatia valtioilta korvausta menetetyistä voitoista, jos demokraattisesti on esimerkiksi päätetty parantaa ympäristönsuojelua tai kuluttajansuojaa, tai palauttaa yksityistettyjä palveluita julkisiksi. Maailmalla kanteita ovat tällaisissa tapauksissa nostaneet muun muassa tupakkayhtiöt ja kaivosyhtiöt.

Suomessa investointisuoja voisi estää esimerkiksi Talvivaaran kaivoksen alasajoa tai sähköverkkojen yksityistämisen peruuttamista, jos taustalla on yhdysvaltalaisia sijoittajia. Investointisuojaa saisi myös sote-tuotannon yksityistämistä kärkkyvä veroparatiisibisnes. Entä jos kerran yksityistetyt palvelut haluttaisiin palauttaa julkisiksi? Olisiko Suomella TTIP:n oloissa voimaa perua sähköverkkojen myynnin kaltaiset virheliikkeet?

Vaarana on myös ns. ”regulatory freeze” -ilmiö, tavallaan valtioiden itsesensuuri: jatkossa kunnianhimoisia ympäristön tai kansanterveyden kannalta välttämättömiä parannuksia ei ehkä lähdetä lainkaan valmistelemaan tulevien korvausvaateiden pelossa.

EU:n tavoitteena oleva erillinen investointiriitoja koskeva tuomioistuin ei poista asian pääongelmaa, eli amerikkalaisten sijoittajien aseman vahvistamista suhteessa valtioihin ja kotimaisiin taloudellisiin toimijoihin. Ongelma on, että amerikkalaisille sijoittajille annettaisiin mahdollisuus vaatia omien näkökohtiensa sisällyttämistä valtioiden lainsäädäntöön viime kädessä oikeustoimien uhalla.

***
Demokratiassa julkisen vallan toiminnan arviointi kuuluu kansalaisille, ei ulkomaisille sijoittajille. Kansalaisten silmissä lobbareiden vaikutusvaltaa demokraattiseen päätöksentekoon epäillään suureksi ilmankin, että tietoisesti luotaisiin erityinen painostusmahdollisuus amerikkalaisille sijoittajille. Menettely ei myöskään ole tasapuolinen. Amerikkalaiset sijoittajat asetetaan olennaisesti parempaan asemaan kuin Euroopan unioni, sen jäsenvaltiot tai suomalaiset sijoittajat, jotka eivät voisi vastaavalla tavalla käyttää painostusvoimaa ja nostaa kanteita.

Euroopan maat ovat ilman erillistä investointisuojaakin houkuttelevia sijoituskohteita. Tärkeintä sijoitusten houkuttelemiselle on huolehtia talouden ja yhteiskunnan vakaudesta. Tätä tavoitetta ei tue demokratian kaventaminen. Kansainvälistä kapitalismia ei tule ylentää sijoitusmaiden demokraattisesta vallasta irralliseksi ja jopa sen yläpuolelle. Olisi vastuutonta tehdä tällainen riskialtis hyppy tuntemattomaan.

Investointisuojan ja riitojenratkaisun osalta ei ole käynyt ilmi sellaisia näköaloja, jotka puoltaisivat missään muodossa erillisen tuomioistuimen saati välimiesmenettelyn perustamista. Ei ole mitään syytä luoda uutta ylikansallista tuomioistuinjärjestelmää, joka on sekä EU-oikeuden että kansallisten oikeuksien ulkopuolinen.

Suuri valiokunta yhtyy lausunnossaan useiden valiokuntien kriittisiin kantoihin riitojenratkaisumekanismista. Valiokunta kuitenkin jättää auki mahdollisuuden, että TTIP-sopimuksen yhteydessä luodaan ylikansallinen riitojenratkaisumekanismi. Valiokunta viittaa myös keskeneräisiin neuvotteluihin. Suomen kannanmuodostuksen pohjaksi ei ole tarvetta odottaa sopimusneuvottelujen edistymistä.

Esitin eduskunnan suuressa valiokunnassa, että Suomen tulee TTIP-neuvotteluissa vaatia investointisuojan ja riitojenratkaisun erillisestä tuomioistuimesta ja välimiesmenettelystä luopumista, ja luottaa kansallisiin oikeusjärjestelmiin.