Turvapaikanhakijoiden oikeuksia parannettava

Suuri valiokunta käsitteli tänään EU:n maahanmuuttopolitiikkaa. Esitin valiokunnan kannaksi seuraavaa:

Suomen lainsäädäntö on palautettava tasolle, jossa kaikkien turvapaikanhakijoiden oikeudet on taattu riittävällä tasolla. Kaikki ne Euroopan komission ehdotukset, jotka parantavat turvapaikanhakijoiden ja heidän perheenjäsentensä ihmisoikeuksia, suojelua ja oikeusturvaa, ovat kannatettavia.

Pakolaisuuden taustalla ovat usein sodat ja kriisit, ihmisoikeustilanne ja luonnonkatastrofit. Sodan ja vainon takia pakenevia on enemmän kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Suurin osa pakolaisista asuu kehitysmaissa ja kriisien lähimaissa. Pakolaisuuden ratkaisemiseksi on puututtava sen juurisyihin, missä Suomen ja EU:n on välttämättä otettava nykyistä suurempi rooli. Kontrollin lisääminen ja ihmisoikeuksien rajoittaminen ei ratkaise ongelmia kestävällä tavalla. Konfliktien ennalta ehkäisemiseksi ja rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi on välttämättä lisättävä kehitysyhteistyötä ja siviilikriisinhallintaa.

Suomen tulee ajaa koko unioniin korkeaa yhtenäistä tasoa turvapaikkamenettelyn, vastaanotto-olojen, aseman määrittelyn, kotoutumisen tukemisen, perhe-elämän suojan ja oikeuksien kannalta. Kannustimet ja korkeiden standardien tehokas toimeenpano jäsenvaltioissa vähentäisivät turvapaikanhakijoiden edelleen liikkumisen tarvetta sanktioita paremmin.

Epäonnistuneeksi osoittautunut Dublin-järjestelmä on korvattava pysyvällä, kaikkia jäsenmaita koskevalla mekanismilla, jolla turvapaikanhakijat sijoitetaan jäsenmaihin. Järjestelmän tulee kattaa merkittävä osuus turvapaikanhakijoista. Mekanismin piirissä olevia pakolaisia ei tule laskea kiintiöpakolaisten kiintiöön, eikä sen tule vaikuttaa EU-maiden tukeen vakiintuneelle UNHCR:n uudelleensijoitusohjelmalle.

Jäsenmaiden menettelyjen yhdenmukaistaminen ei saa tarkoittaa alimman yhteisen nimittäjän hakemista, jossa turvapaikanhakijoiden oikeuksia rajoitetaan niin paljon kuin mahdollista. Erityisesti palauttamiskiellon (non-refoulement) periaatteen noudattaminen tulee varmistaa. Olemassa olevia perus- ja ihmisoikeus-, sekä tietosuojaa koskevia periaatteita ei tule heikentää. Turvapaikanhakijoille on taattava kunnollinen oikeusapu.

Suojelun tarpeen arvioinnin tulee aina huomioida kunkin hakijan yksilöllinen tilanne, eikä pohjautua ns. turvallisten maiden listauksen laajentamiseen. Mahdolliset EU:n yhteiset turvallisten maiden listat tulee pitää suppeina, eikä niitä tule kansallisilla listoilla tarpeettomasti laajentaa. Ei ole kestävää politiikkaa käännyttää pakolaisia ihmisoikeuksia kovin ottein polkevaan, itsevaltaiseen ja Syyrian sotaan sekaantuneeseen Turkkiin. Vähemmistöjen vainoa ja poliittisen opposition tukahduttamista ei voi hyväksyä EU:n ja Turkin välisen pakolaissopimuksen hintana.

Turvapaikanhakijoilla tulee olla oikeus liikkua EU:n sisällä ilman sanktioita. Ei tule rangaista ihmisiä, jotka pakenevat epäinhimillisiä olosuhteita, systemaattisia puutteita turvapaikkamenettelyissä ja vastaanotto-olosuhteissa, tai ihmisoikeusloukkauksia, joiden vuoksi Suomikin on keskeyttänyt siirrot eräisiin jäsenvaltioihin.

Turvapaikanhakijoiden säilöönottoa ei tule laajentaa nykyisestä, ja sen vaihtoehtoja on edistettävä. Säilöönotto rankaisevana toimena, ilman aitoa menettelyllistä tarkoitusta, loukkaa turvapaikanhakijan oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen kohtuuttomasti. Lasten säilöönotto tulisi kieltää.

Asumisvelvollisuus turvaamistoimena ja tiiviisti tapahtuva ilmoittautumisvelvollisuus puuttuvat liikkumisvapauteen kotiarestia ja säilöönottoa muistuttavalla tavalla. Erityisesti syrjäisistä vastaanottokeskuksista poistuminen ilmoittautumisten välillä ei ole käytännössä mahdollista, jolloin kyse voi olla tosiasiallisesti säilöönotosta.

Perheenjäsenyyden ulottaminen koskemaan lähisukulaisia ja lähtömaasta lähtemisen ja jäsenvaltioon saapumisen välillä muodostettuja perheitä on kannatettavaa. Näin jopa vuosia kestäneen, usein hakijan toiveista riippumattoman odottelun aikana solmitut perhesuhteet otetaan huomioon perheenjäseniä määriteltäessä.

Pakolaisuus ei ratkea kontrollia lisäämällä. Lähtemään pakotetut ihmiset joutuvat käyttämään usein hengenvaarallisia laittomia reittejä nimenomaan siksi, että laillisia reittejä ei ole käytettävissä. Ihmisarvoista pakolaispolitiikkaa olisi helpottaa laillisia reittejä ylläolevilla ehdotuksilla, kuten perheenyhdistämistä helpottamalla ja inhimillisellä uudelleensijoittamisella kiintiöiden ja jakomekanismien avulla.