Uusnatsien väkivalta on uhka koko yhteiskunnalle

Poliittinen väkivalta vaati ensimmäisen uhrinsa Suomessa 67 vuoteen, kun uusnatsin Helsingin Asema-aukiolla pahoinpitelemä nuori mies menehtyi. Osanottoni uhrin omaisille ja läheisille.

Valitettavasti tätä on pelätty odottaa, koska vihapuheen ja rasismin on annettu rehottaa ja järjestäytynyt uusnatsiryhmä Suomen vastarintaliike on syyllistynyt jo vuosien ajan väkivaltaisuuksiin.

On käsittämätöntä, että Suomen vastarintaliikenteen toimintaan ei ole puututtu puukotusten, kaasutusten ja pahoinpitelyjen jälkeen erittäin tiukasti, vaikka sitä on vaadittu jokaisen törkeän rikoksen jälkeen. Jopa eduskunnasta käsin on useaan otteeseen hyssytelty järjestäytyneen uusnatsijärjestön toimintaa ja valitettavasti eduskunnasta käsin on kiihdytetty myös maahanmuuttovastaisuutta ja rasismia sekä vihapuhetta.

Kuoleman poliittisen väkivallan uhrina olisi luullut pysäyttävän jokaisen poliittisen päättäjän ja uusnatsien toimintaan olisi luullut viimeistään nyt puututtavan jyrkän tiukasti ja välittömästi. Näin ei kuitenkaan heti tapahtunut.

Päinvastoin poliisiasioista ja sisäisestä turvallisuudesta vastaavan eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja Juho Eerola tuoreeltaan vähätteli kuolemaa iljettävällä tavalla. Tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta, kun kyseinen kansanedustaja on vähätellyt Suomen vastarintaliikkeen toimintaa. Sama tapahtui Jyväskylän kirjastopuukotuksen jälkeen. Nyt Eerola ymmärsi sentään korjata lausuntoaan.

Vielä tuskallisempaa on ollut seurata korkeimpien poliittisten päättäjien hiljaisuutta poliittisesta väkivallasta, joka johti kuolonuhriin. Sentään valtiovarainministeri Petteri Orpo otti tiukasti ja riittävän nopeasti asiaan kantaa. Siitä arvostukseni Orpolle.

Sen sijaan pääministeri Juha Sipilä ja ulkoministeri Timo Soini jatkoivat hiljaisuutta aina maanantai-iltapäivään asti. Jos puhutaan arvojohtajuudesta, niin tässä tilanteessa Sipilän ja Soinin olisi pitänyt osoittaa arvojohtajuutta nopeasti.

Kumpikaan ei ole vieläkään tullut televisiokameroiden eteen tai kommentoinut asiaa suoraan medialle. Molemmat ovat toistaiseksi tyytyneet kirjoittamaan blogit. Valitettavasti Timo Soinin viiden lauseen ”plokiin” en varsinaisesti osannut olla edes pettynyt. En odottanut hänellä tälläkään kertaa olevan selkärankaa todelliseen ja kunnolliseen kannanottoon.

Sen sijaan näissä asioissa olen jotenkin vielä luottanut pääministeri Juha Sipilään. Jouduin pettymään. Pääministeri Juha Sipilä kirjoitti samassa lauseessa järjestäytyneiden uusnatsien poliittisesta väkivallasta turvapaikanhakijoiden henkirikoksen kanssa.

Otanmäellä on tapahtunut törkeä ja tuomittava henkirikos, josta epäillään turvapaikanhakijoita. Mitä Sipilä ajatteli, kun hän (ja myös ulkoministeri Soini) yhdisti yksittäisten ihmisten tekemän ryöstösurman ja uusnatsien järjestäytyneen väkivallan kirjoituksissaan? Näillä ei ole mitään tekemistä keskenään.

Kyllä maan ylimmän johdon tasolla pitäisi ymmärtää, että uusnatsien väkivallalla ei ole mitään tekemistä turvapaikanhakijoiden kanssa, mutta tällaisten asioiden laittaminen samaan lauseeseen luo niiden välille vähintään mielleyhtymän.

En tiedä kumpi olisi huolestuttavampaa: se ettei pääministeri Sipilä ymmärrä järjestäytyneiden uusnatsien toiminnan luonnetta, vai se, ettei hän halua edes tällaisessa tilanteessa kirjoittaa siitä. Väkivaltaiset uusnatsit ovat uhka koko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Uusnatsien aatteeseen ja toimintaperiaatteisiin kuuluu väkivalta kaikkia ”vihollisia” kohtaan. Suomen vastarintaliikkeen uusnatsit ovat kohdistaneet väkivaltaansa kokoomukseen, vasemmistoon, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, koko demokraattista järjestelmäämme vastaan.

Minua ihmetyttää myös, miten jälleen kerran monet kirjoittavat refleksinomaisesti ”kahdesta ääripäästä” ja vaativat kaikkia äärijärjestöjä kuriin. Eikö nyt pitäisi jo lopulta ymmärtää, että Suomessa on vain yksi ääripää, uusnatsit, joka on kerta toisensa jälkeen valmis poliittiseen väkivaltaan ihmisiä vastaan.

Väkivaltaiset uusnatsit eivät ole uhka vain joillekin muille. He ovat uhka meille jokaiselle, meidän yhteiskuntarauhallemme.