Punavihreä vai sinivihreä Helsinki?

Reilu viisi vuotta sitten kiersin presidentinvaalikampanjassa ympäri Suomea. Ihmiset tungeksivat tilaisuuksiin. Joka paikassa oli moninkertainen määrä ihmisiä normaalivierailuihin verrattuna. Se oli tietenkin henkilökohtaisesti mukavaa, mutta samalla pohdin, että tämä on aika absurdia.

Suomalaisen politiikan paradoksi on nimittäin se, että presidentinvaaleissa on kaikkein korkein äänestysprosentti ja kuntavaaleissa alhaisin eurovaalien jälkeen. Presidentinvaalit eivät kuitenkaan vaikuta käytännössä juuri ollenkaan meidän arkielämäämme.

Sen sijaan kuntavaaleissa päätetään niistä asioista, jotka vaikuttavat joka päivä meidän elämäämme: paljonko päiväkotiryhmissä on lapsia tai kuinka suuret ovat peruskoulun luokkakoot, rakennetaanko enemmän kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja vai annetaanko asuntotontit kovanrahan asuntoja rakentaville gryndereille, suojellaanko lähimetsiä ja -kallioita vai rakennetaanko esimerkiksi Keskuspuistoon…

Valtuustossa äänestykset ovat usein tiukkoja. Yhden valtuutetun ääni suuntaan tai toiseen voi ratkaista suuriakin asioita. Siksi valtuuston poliittisilla voimasuhteilla on suurempi merkitys kuin esimerkiksi sillä, kuka on pormestari.

Helsinkiä ovat hallinneet tällä kaudella kokoomus ja vihreät. Onko muutos todella niin suuri kuin annetaan ymmärtää, jos vallassa ovatkin vihreät ja kokoomus?

Jos haluat puolustaa esimerkiksi kaupungin omaa toimintaa yhtiöittämisiä vastaan, päästä eroon palveluita leikkaavasta ”tuottavuusohjelmasta” tai huolehtia työntekijöiden työsuhdeturvasta, kannattaa äänestää Vasemmistoa. Näissä vaaleissa ratkaistaan se, onko Helsinki punavihreä vai sinivihreä.

Mitä useampia valtuutettuja Vasemmisto saa vaaleissa, sitä vahvempi tuki valtuustossa on kohtuuhintaisella asumisella, lähiluonnon suojelulla ja toimivilla lähipalveluilla. Äänestämättä jättämiselle taas tukee juuri niitä, joiden kanssa on eniten eri mieltä.

Siksi kannattaa sunnuntaina äänestää, äänestää Vasemmistoa.