Syyrian sota saatava loppumaan

Yhdysvallat ampui viime yönä 59 Tomahawk-ohjusta Syyrian armeijan lentotukikohtaan. Iskussa kuoli muutamia sotilaita. Kyse on reaktiosta kemiallisten aseiden käyttöön Syyriassa. Vielä ei tiedetä, onko tämä alkua isommalle Yhdysvaltojen Syyrian-politiikan muutokselle. Mediassa olleiden tietojen mukaan Yhdysvallat ei kuitenkaan suunnittele laajempaa interventiota.

Venäjä vaatii asian viemistä YK:n turvaneuvostoon sillä perusteella, että on hyökätty maan laillista hallitusta vastaan. Kuitenkin Venäjä itse torjui juuri Yhdysvaltojen iskun taustalla olleen kemiallisten aseiden käytön viemisen turvaneuvostoon.

Yhdysvaltojen isku tuskin johtaa Venäjän ja Yhdysvaltojen väliseen suoraan sotilaalliseen yhteenottoon. Kyse voi olla jään koputtelusta Donald Trumpin hallinnon suuntaan siitä, muuttaako USA Syyrian-politiikkaansa. Vastaavasti Trumpin hallinto haluaa näyttää maailmalle, kuten Kiinalle ja Pohjois-Korealle, että USA ei ole vetäytymässä kuoreensa.

Huolestuttavaa kuitenkin koko maailman kannalta on, jos suurvaltojen väliset suhteet merkittävästi heikkenevät. Tällä voi olla kauaskantoisia vaikutusta paitsi rauhalle Syyriassa, välillisesti myös Ukrainassa, sekä muidenkin maailman ongelmien ratkaisussa. Erityisen valitettavaa on YK:n halvaantuminen Syyrian sodan edessä. Turvaneuvosto on tehoton, kun sen pysyvät jäsenmaat puolustavat intressejään veto-oikeudellaan. Asetelma on tuttu historiasta kylmän sodan ajalta.

***
Syyrian sisällissota sai alkunsa demokratiaa vaatineesta kansannoususta vuoden 2011 arabikeväässä, mutta demokratialiike hukkui nopeasti ääriliikkeiden ja hallituksen väkivaltaan. Liberaalit kaupunkilaiset jäivät maalta tulleiden ja ulkomaalaisten konservatiivisten, uskonnollisten ja väkivaltaisten voimien jalkoihin. Sodassa kuollut jo satoja tuhansia ihmistä, ja miljoonat ovat joutuneet pakolaisiksi.

Syyrian sotaan ei ole kestävää sotilaallista ratkaisua. Rauhan edellytykset eivät valitettavasti nekään näytä hyviltä. Viime aikoina Syyrian hallitus on vahvistanut suhteellista asemaansa, ja keskeiset kaupungit ovat sen hallussa. Presidentti Assadin neuvotteluhalukkuus on siksi vähäinen. Halua rauhaan ei myöskään ole sotilaallisesti vahvimmilla kapinallisryhmillä, Daeshilla (ISIS) ja muilla jyrkän linjan islamisteilla.

Suurin syyllinen koko sotaan ja tilanteen kärjistymisen on presidentti Bashar al-Assadin hallinto, joka on syyllistynyt hirvittäviin sotarikoksiin omaa kansaansa vastaa. Presidentti Assadin käsissä ovat myös rauhan avaimet, joita hän ei ilmiselvästi ole aikomuksissa käyttää. Ainoat, jotka häntä rauhaan voisivat painostaa, ovat Venäjä ja Iran.

Syyrian hallituksen ja Venäjän strategia on tuhota ensin muut kapinalliset ennen käymistä Daeshin kimppuun, jonka se on toistaiseksi jättänyt länsimaiden murheeksi. Maltillisemmat kapinalliset sen sijaan ovat menettäneet asemiaan. Islamistiryhmien tappiot voivat lisätä uusien terrori-iskujen riskiä Euroopassa.

Syyria tarvitsee myös sodan jälkeisen tulevaisuuden. Keskenään sotivien ryhmien mahduttaminen samaan valtioon, vaikka Bosnian kaltaiseen löyhään liittovaltioon, tuntuu mahdottomalta. Kuinka estettäisiin sisällissodan jälkeen tappamisen, vainojen ja puhdistusten jatkuminen? Entä kuinka saataisiin kansalliselle eheytymiselle välttämätön sotarikosten selvittäminen käyntiin ja syylliset tuomiolle, jos Assad ja muut suurimmat sotarikolliset jäävät valtaan? Samalla sellainen tulevaisuudenkuva on epätodennäköinen, jossa Assadin taustavoimilla eikä islamisteilla olisi mitään asemaa.

Tulevaisuuden Syyriassa on myös mahdollistettava kurdien ihmisoikeudet ja demokraattiset oikeudet. Kurdit ovat alueen vahvin vastavoima Daeshille, ja heidän esimerkkinsä on valanut moniin tulevaisuudenuskoa paremmasta yhteiskunnasta. Myös Suomi tukee kurdien kouluttamista Pohjois-Irakissa. On käsittämätöntä, että samaan aikaan kuin NATO on tukenut kurdeja taistelussa Daeshia vastaan, sallitaan NATO-maa Turkin käydä sotaa kurdeja vastaan sekä omassa maassaan että Syyriassa.

***

Ihmiskunta ei vaikeuksista huolimatta saa sulkea silmiään Syyrian hädältä. On painostettava Syyriaa ja sen liittolaisia Venäjää ja Irania rauhan puolelle ja neuvotteluratkaisuun. On tehtävä kaikki voitava pakolaisten ja Syyriaan jääneiden hädän lievittämiseksi. Toivottavasti kaasuiskut ja USA:n reaktio niihin toimivat tässä herättäjänä. Sodan laajeneminen on estettävä, saatava tulitauko ja rauhanprosessi käyntiin YK:n johdolla.

Myös Suomen on tehtävä osansa. On puolustettava avointa pakolaispolitiikkaa EU:ssa ja lisättävä humanitaarista apua. Suomi voi myös tarjota sodan osapuolille rauhanvälitystä ja neuvottelumahdollisuuksia. Pidemmällä aikavälillä Suomi edistää rauhaa puolustamalla kansainväliseen oikeuteen ja monenkeskisyyteen pohjaavaa maailmanjärjestystä. Hyviä keinoja ovat myös kehitysapu, kriisinhallinta, aseistariisunta ja pidättyväinen asevientipolitiikka.

Syyrian umpikuja on traaginen osoitus siitä valitettavasta trendistä, jossa suurvallat ohittavat omien etujensa vuoksi monenkeskisen kansainvälisen järjestelmän. Saamme turvattomamman ja epävakaamman maailman. Suunta on käännettävä.