Koska lakko ei olisi ollut elinkeinoelämän mielestä vastuuton, kallis ja väärään aikaan järjestetty?

Tämä kysymys tuli väistämättä mieleeni, kun kuuntelin EK:n kovapalkkaisten johtajien hyperventilointia mediassa. Joka ikinen kerta, kun työntekijät käyttävät perustuslaillista lakko-oikeuttaan, alkaa hirveä huuto julkisuudessa.

Elinkeinoelämän mielestä työntekijöiden pitäisi olla solidaarisia työnantajia kohtaan ja vastuullisia kansantaloudelle. Mutta kuinka paljon elinkeinoelämällä itsellään on isänmaallisuutta, kun se siirtää työtä halvemman työvoiman maihin, välttelee verojen maksua verosuunnittelulla ja veroparatiiseilla? Tai kuinka paljon elinkeinoelämällä on solidaarisuutta työntekijöitä kohtaan, kun voittoa tuottavat firmat irtisanovat työntekijöitä?

Ammattiyhdistysliikettä on syytetty myös solidaarisuuden puutteesta työttömiä ja pätkätyöntekijöitä kohtaan. Jatkuvasti kuulee väitteitä, että ammattiliitot puolustavat vain pysyvissä työsuhteissa olevia. Ja nyt kun ammattiliitot ovat lähteneet isosti kamppailuun työttömien oikeuksien puolesta, samat kriitikot ihmettelevät, miksi ay-liike toimii vaikka aktiivimalli ei koske työssäkäyviä.

*

Lakon pitäisi olla aina viimesijainen keino, jos muuten ei löydy järkevää ratkaisua. Lakot toisaalta ovat niitä harvoja kovia keinoja, joilla ammattiliitot pystyvät osoittamaan voimaansa.

Perjantain suurmielenosoitus juontaa juurensa kiky-sopimukseen. Sipilän hallitus laittoi liitoille aseen ohimolle. Hyväksykää kiky-sopimus tai ryhdymme lakiteitse heikentämään työntekijöiden asemaa. Sipilän hallitus ajoi työnantajien etua ja puski väkisin läpi työajan pidentämisen korvauksetta sekä lisäksi julkisen puolen työntekijöiden lomarahojen määräaikaiset leikkaukset.

Tämä aiheutti aiheellisesti suuttumusta työntekijöiden keskuudessa jo tuolloin. Monissa liitoissa käytiin tiukat äänestykset siitä, hyväksytäänkö kiky-sopimus.

Osana kiky-sopimusta Sipilän hallitus lupasi, ettei työttömyysturvaan tehdä heikennyksiä ilman kolmikannassa sopimusta. Tämän(kin) lupauksen Sipilän hallitus on pettänyt. Tulee mieleen eräs sanonta pääministeripuolue keskustasta.

Aktiivimalli hyväksyttiin eduskunnassa joulun alla hallituspuolueiden äänin vaikka sekä perustuslakivaliokunta että lakivaliokunta esittivät siitä kriittisiä näkemyksiä lausunnoissaan. Hallitus ajoi lain läpi ilman muutoksia kovasta kritiikistä huolimatta.

Ja lisää on tulossa. Nyt hyväksyttiin ensimmäinen osa ns. aktiivimallista eli työttömien raippalaista. Nyt rangaistaan työttömiä työttömyydestä. Seuraavaksi on tulossa työministeri Jari Lindströmin mukaan työpaikkojen pakkohakulaki. Eli työttömien pitää alkaa tehdä työhakemuksia liukuhihnalta työttömyysturvan menettämisen pelossa.

Ja ennen kuin joku kysyy, eikö työttömiltä pidä velvoittaa mitään työttömyyskorvaustaan vastaan, niin todettakoon, että Suomessa on ollut pohjoismaisittain kovat karenssit työttömille jo ennen näitä lakeja.

*

Sipilän hallitus siis rikkoi lupauksen työntekijäjärjestöjä kohtaan. Mitä niiden olisi pitänyt tehdä. Puhallella nyrkkiin? Sipilän hallitus pakotti ensin kiky-sopimukseen ja nyt pakottaa lakkoihin ja mielenosoituksiin.

Lakoista on valitettavasti aina haittaa ja mahdollisesti myös taloudellista vahinkoa myös ulkopuolisille. Toki elinkeinoelämä tätä taloudellista vahinkoa yrittää propagandistisesti suurennella niin paljon kuin vain kehtaavat.

Moni voi kirota perjantaina, kun suurimmissa kaupungeissa joukkoliikenne seisoo. Silloin kannattaa kiroukset osoittaa Sipilän hallituksen suuntaan. Petetyt lupaukset tulevat hallitusta vastaan.