Osakesäästötilin ontuvat perustelut

Hallituksen viimeisin rahoitusmarkkinauudistus jatkaa vanhaa kaavaa: harmaa talous kasvaa ja varakkaita suositaan.

Moni muistaa, kuinka Sipilän hallitus runnoi toukokuussa 2017 läpi sijoitusomaisuuden piilottelua helpottavan hallintarekisterilain viranomaisten ja asiantuntijoiden vastustuksesta huolimatta.

Kaikki keskeiset viranomaiset – valtiovarainministeriö mukaan lukien – ovat vastustaneet myös hallituksen suunnitelmaa vapauttaa alle 700 000 euron liikevaihdolla toimivat yritykset tilintarkastusvelvollisuudesta. Uudistuksen taloudelliset hyödyt keskivertofirmalle olisivat pienet, mutta harmaan talouden ja veronkierron valvominen vaikeutuisi oleellisesti.

Viime viikkoina olemme pyrkineet nostamaan keskustelua hallituksen ehdotuksesta ottaa käyttöön uudenlainen sijoittajien verotuki eli osakesäästötili. Tämäkin uudistus on loogista jatkumoa politiikalle, jossa omistusten piilottelua helpotetaan ja varakkaille luodaan uusia verovälttelymahdollisuuksia.

Olen kahdella perättäisellä eduskunnan kyselytunnilla tiedustellut valtiovarainministeri Petteri Orpolta, miten hallitus voi lanseerata jälleen uuden varakkaita suosivan ja valtion verotuloja pienentävän verotuen samaan aikaan,kun se jatkaa esimerkiksi perusturvaan, terveydenhuoltoon ja koulutusjärjestelmäämme tekemiään leikkauksia.

En ole saanut tähän vastausta.

Mikä osakesäästötili?

Osakesäästötiliä koskevat hallituksen lakiluonnokset julkaistiin viime viikolla. Nyt on siis mahdollista tarkastella hallituksen suunnitelmia aiempaa yksityiskohtaisemmin.

Osakesäästötilin kautta yksityishenkilö voisi ostaa ja myydä pörssiin listatutuneiden ja listautumassa olevien yhtiöiden osakkeita. Tilin suojissa osingoista ja osakkeiden myyntivoitoista ei tarvitsisi maksaa veroa ennen kuin tuottoja nostetaan tililtä. Siihen asti sijoitukset saisivat kasvaa korkoa korolle.

Noston yhteydessä verotettavaksi pääomatuloksi katsottaisiin tuoton suhteellinen osuus tilillä olevista varoista. Tilin enimmäisalkupääoma olisi 50 000 euroa, mutta tilillä olevaa sijoitusomaisuutta saisi tuottojen myötä kasvattaa rajatta.

Osakesäästötili pienentää verotuloja

Osakesäästötilin vaikutusta verokertymään on mahdotonta ennakoida muuten kuin hyvin karkeasti, sillä tämä riippuu muun muassa siitä, kuinka paljon tileille laitetaan rahaa, kuinka paljon ne tuottavat ja kuinka pitkään verotusta lykätään.

Valtiovarainministeriö itse on puhunut 160 miljoonan euron verovaikutuksista vuositasolla. Kauppalehden julkaiseman valtiovarainministeri Petteri Orpon haastattelun mukaan tämä minunkin siteeraama VM:n vaikutusarvio on ”vanhentunut” ja vaikutukset ovat todellisuudessa pienempiä.

Tästä voisi päätellä, että VM olisi oleellisesti muuttanut vaikutusarvioitaan.

Hallituksen lakiluonnoksen mukaan verotuotot pienenevät ja ”pitkän aikavälin verotuottovaikutus realisoituisi ensimmäisen kerran vuonna 2025. – – Kyseisenä vuonna verotuottojen arvioidaan vähenevän noin 100 miljoonalla eurolla” (s. 40).

Seuraavilla sivuilla toistetaan aiempi arvio siitä, että tämän 100 miljoonan euron lisäksi ulkomaille maksettavien osinkojen lähdeveroja voisi jäädä pysyvästi saamatta noin 56 miljoonaa euroa. Kun nämä luvut ynnää yhteen, ollaan melko lähellä tuota 160 miljoonaa.

VM vahvistikin erikseen kysyttäessä vasemmistoliitolle, ettei mitään uusia laskelmia ole tehty, vaan budjettiriihen yhteydessä julkaistu 160 miljoonan arvio on lakiluonnoksessa vain esitetty toisella tavoin. Tämä ei vastaa sitä käsitystä, jonka Petteri Orpo Kauppalehden jutussa ja eduskunnan kyselytunnilla on halunnut antaa.

Omaisuus karkaa verovapaasti ulkomaille

Siinä missä osa suomalaisten lykätyistä veroista saadaan jossain vaiheessa takaisin, ei suomalaisten osakesäästötilien ulkomaille maksettavia tuottoja saada todennäköisesti lainkaan verotuksen piiriin Suomen kansainvälisten verosopimusten vuoksi. Tämä voi tarkoittaa myös suomalaisia, jotka siirtävät kirjansa ulkomaille nostoa ennen.

Lakiluonnoksessa näiden lähdeverotuottojen menetystä pidetään ”mahdollisena”. Aiemmassa asiantuntijaraportissa sitä pidettiin ”todennäköisenä”. Tätä vasten Orpon väite, ettei lähdeveromenetyksiä ole ”lainkaan näköpiirissä”, vaikuttaa varsin optimistiselta.

Vastaava veroetu tulisi myös ulkomaisille sijoitustileille sijoittaville suomalaisille, mikäli ne voitaisiin samaistaa suomalaiseen osakesäästötiliin. Lakiluonnoksen mukaan tämä edellyttäisi, että tilit ja niiden verotus olisivat ”kaikilta osin rinnastettavissa” osakesäästötilin kanssa. Se, missä raja käytännössä kulkee, selviäisi vasta myöhemmin käytännön ja ennakkotapausten myötä.

Huomionarvoista on, vaikka muun muassa keväällä selvityksensä julkaissut VM:n oma asiantuntijaryhmä ja monet muut asiantuntijat ovat nimenomaisesti suosittaneet osinkojen jättämistä pois osakesäästötilin veroetujen piiristä yllä mainitun verovuodon välttämiseksi, on hallitus päätynyt esittämään niiden sisällyttämistä ministeri Orpon aiempien linjausten mukaisesti.

Uusi perintösuunnittelutyökalu

Lakiluonnosten perusteella osakesäästötili mahdollistaa myös myyntivoitto- ja osinkoverotuksen välttämisen kokonaan, mikäli nostoja ja siten veronmaksua lykätään tilinhaltijan kuolemaan asti.

Kuoleman myötä perilliset maksaisivat perintöveroa osakkeiden sen hetkisen arvon mukaan. Mitään tuloveroseuraamuksia ei kuitenkaan tulisi.

Hallituksen logiikalla oikeudenmukaisuus siis ilmeisesti lisääntyy, kun tämä aiempien kapitalisaatiosopimusten ja vakuutuskuorten kaikista rikkaimmille suoma perintösuunnittelumahdollisuus tulee nyt myös muiden varakkaiden ulottuviin.

”Satojatuhansia uusia osakesäästäjiä”

Orpon mukaan tilin avulla on mahdollista saada ”satoja tuhansia uusia osakesäästäjiä”, kun pankkitileillä ”makaava” 86 miljardia laitetaan pörssiin: osakekaupan ”mahdollistaminen tavallisille suomalaisille” on ”kansankapitalismia parhaimmillaan.”

Hallitus on viitannut muun muassa Ruotsiin, jossa sikäläinen, vuodesta 2012 käytössä ollut ISK-tili on noin 2,1 miljoonalla ihmisellä.

Onkin totta, että ISK-tilit ovat olleet suosittuja. Orpo ja hänen hallituskumppaninsa unohtavat kuitenkin mainita, että tämä ei ole tarkoittanut sijoittamisen lisääntymistä, vaan lähinnä sijoitusten siirtämistä avokätisesti verotuetuille ISK-tileille.

Tilastojen valossa sijoittajien lukumäärä on Ruotsissa pysynyt ennallaan ja heidän osuutensa väestöstä jopa vähentynyt ISK-tilien lanseeraamisen jälkeen.

(ISK-tili ei ole suoraan verrannollinen Suomeen kaavailtuun osakesäästötiliin, koska sen avulla voi ostaa myös sijoitusrahasto-osuuksia, sijoitusten määrällä ei ole ylärajaa ja tuottoja verotetaan alhaisella varallisuusverolla. ISK-tilien kautta sijoittavat maksavat veroja arviolta 70–80 prosenttia vähemmän kuin muut osake- ja rahastosijoittajat, ja tileistä aiheutuvat veromenetykset ovat jopa miljardi euroa vuodessa.)

Ei ole mitään syytä olettaa, miksi suomalaiset – joilla tunnetusti on ruotsalaisia vähemmän omaisuutta – alkaisivat osakesäästötilien myötä yhtäkkiä joukolla pörssisijoittajiksi. Valtaosalla suomalaisista ei yksinkertaisesti ole siihen varaa.

Hallitus puhuu tileillä makaavasta 85 miljardista, mutta todellisuudessa neljänneksellä kotitalouksista on alle 2 000 euroa ja lähes 50 prosentilla alle 10 000 euroa rahoitusvarallisuutta eli talletuksia ja sijoituksia.

Muutaman tonnin varallisuus on aivan järkevääkin pitää pankkitilillä yllättävien menojen varalta. Harva talousneuvoja kehottaisi laittamaan sitä riskipitoisiin pörssiosakkeisiin – varsinkaan nyt, kun suuri osa asiantuntijoista povaa finanssikuplan puhkeavan viimeistään lähivuosina ja kotitaloudet ovat velkaantuneempia kuin koskaan aiemmin.

Varakkaimmassa kymmenyksessä rahoitusvarallisuutta sen sijaan on vähintään 130 000 tuhatta ja rikkaimmassa prosentissa yli 810 000 euroa. Pörssiosakkeista ylin kymmenys omistaa 84 prosenttia, ja tämä osuus kasvaa koko ajan, kuten kasvaa muunkin varallisuuden keskittyminen rikkaimmille.

Pienillä sijoituksilla osakesäästötilin hyödyt jäisivät joka tapauksessa vähäisiksi suoraan omistukseen nähden. Suuremmalla pääomalla ja pitkäaikaisella sijoituksella hyödyt sen sijaan voivat olla huomattavia.

Onkin selvää, että ”koko kansan” sijaan osakesäästötili on Sipilän porvarihallitukselta jälleen uusi kädenojennus finanssialalle  ja tulonsiirto niille, joilla menee muutenkin hyvin.

Mitä pitäisi tehdä?

Orpo on antanut ymmärtää, että vasemmisto vastustaisi tavallisten ihmisten vaurastumista.

Se ei tietenkään pidä paikkaansa. Me päinvastoin pyrimme kaikessa siihen, että tavalliset ihmiset vaurastuisivat sen sijaan, että varallisuus keskittyy entistä harvemmille.

Mielestäni pieniä palkkoja tulisi nostaa, perusturvaa korottaa, julkispalveluiden laatua ja saatavuutta parantaa ja pienistä tuloista maksettavia veroja keventää. Tällöin useammalle suomalaiselle jäisi välttämättömien menojen jälkeen rahaa, jota voisi vaikka sijoittaa. (Se, onko järkevin sijoituskohde nimenomaan kotimaisten pörssiyhtiöiden osakkeet, on toinen kysymys.)

Piensijoittajien kannalta huomattavasti osakesäästötilin kaltaista yksittäistä veroetua hyödyllisempää olisi, jos pienistä pääomatuloista perittäisiin pienempää veroa nykyisen 30 prosentin tasaveron sijaan (osinkojen kohdella vero on nyt vähintään 25,5 prosenttia). Vasemmistoliitto on jo pitkään ajanut palkkaveroista tutun progression ulottamista myös pääomaverotukseen.

Osakesäästötiliin suhtaudumme erittäin kriittisesti, koska se vaikuttaa olevan kallis kansantaloudelle ja hyödyttävän lähinnä varakkaampia ihmisiä ja finanssipalvelufirmoja. Se heikentäisi veropohjaa, monimutkaistaisi verojärjestelmää ja avaisi uudenlaisia verovälttelymahdollisuuksia.

Vasemmistoliitto katsoo, että kaikkien tällaisten ”kuorijärjestelyiden” veroeduista tulisi luopua ja kuoren sisällä olevista omistuksista kertyviä tuloja pitäisi verottaa samoin kuin suoran omistuksen tapauksessa. Esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa näin tehdäänkin.

Lakiluonnoksessa valtioneuvosto itsekin myöntää, että vakuutuskuoriin sisältyy veronkierto-ongelmia, kun se esittää, että ”keinotekoisluonteisten vakuutussopimusten” tuotot verotettaisiin jatkossa verovelvollisen normaalien tulojen tapaan. Tämä on lakiluonnospaketin käytännössä ainoa hyvä kohta ja askel oikeaan suuntaan.

Seuraava askel tästä on luopua kapitalisaatiosopimusten, vakuutuskuorten ja osakesäästötilien kaltaisista keinotekoisista veroeduista kokonaan.