Punainen aurinko nousee

Auringonnousu värjäsi taivaan kauniin punaiseksi tänä aamuna, jolloin uuden eduskunnan kansanedustajien valtakirjat tarkastetaan.

Tämä on jo neljäs kerta, kun kansa on antanut minulle valtakirjan edustaa yhteiskunnan arvokkaimmassa tehtävässä. Olen syvästi kiitollinen tästä luottamuksenosoituksesta.

Eduskunnan puhemies Paula Risikko sanoi edellisten valtiopäivien päättäjäisissä, että jokainen meistä varmasti muistaa sen hetken, kun ensimmäistä kertaa kapusi eduskuntatalon rappuset ylös kansanedustajana.

Minulla ei ole kyllä siitä mitään muistikuvaa. On itselleni hyvin tyypillistä, että muistan erinäiset poliittiset ja historialliset faktat ja nippelitiedot, mutta henkilökohtaisista suurista hetkistä minulla ei ole juurikaan mielikuvia.

Todennäköisesti en ole kavunnut ylipäätänsä eduskuntatalon rappusia silloin ensimmäisenä päivänäni vaan tullut vanhalla kulkukortillani sisään Pikkuparlamentin kautta.

*

Vaikka olen jo jonkinlainen konkari eduskunnassa, uuden kauden alku jännittää silti. Ei tietenkään samalla tavalla kuin ensimmäistä kertaa taloon tulevia, käytännön asiat kyllä osaan ja tunnen.

Enemmän jännittää poliittisesti. Lähes puolet kansanedustajista on vaihtunut, se vaikuttaa väistämättä politiikan tekemiseen ja sisältöön.

Eduskuntavaaleissa oli kolme selvää voittajaa: vasemmistoliitto, vihreät ja SDP. Yhteensä punavihreät puolueet saivat 15 lisäpaikkaa eduskuntaan.

Tämän muutoksen täytyy näkyä myös politiikan sisällöissä. Neljä viime vuotta ovat olleet hyvin raskaat, kun Sipilän hallitus on runnonut läpi kovaa oikeistolaista poliiikkaa.

Vaalitulos osoitti, että kansa haluaa politiikkaan muutosta. Huomionarvoista on se, miten puolueiden kannatusmuutosten lisäksi muutoshalu näkyi siinä, että puolueiden sisällä äänestettiin paljon uusia edustajia vanhojen tilalle.

Siksi sillä on suuri merkitys, minkälaisen hallituksen Suomi tulee saamaan. Olisi luonnollista, että punavihreät vaalivoittajat olisivat hallituksessa.

Sen eteen teemme töitä.