Oppivelvollisuus pitenee – ei siihen mennyt kuin 20 vuotta

Politiikkaa on monesti tuskallisen hidasta. Asiat eivät muutu hetkessä, edes vaalikaudessa tai kahdessa.

Politiikka on siksi monesti kovin turhauttavaa, mutta vain sitkeällä ja pitkäjänteisellä työllä saadaan muutoksia ja uudistuksia aikaan.

Olin ensimmäisen kerran ehdolla kuntavaaleissa vuonna 1996. Tuolloin yksi teemani oli pyörätie Hämeentielle. Kesti 20 vuotta näistä vaaleista, että asia meni läpi valtuustossa, ja heti 25 vuotta vaalien jälkeen pyörätie on valmistumassa.

En tullut valituksi vuoden 1996 vaaleissa valtuustoon, kuten en ole tullut valituksi käytännössä mihinkään tehtävään ensimmäisellä yrittämällä. Sain kuitenkin paikan Helsingin opetuslautakunnassa. Se oli kova paikka juuri 20 vuotta täyttäneelle. Aloin tehdä koulutuspolitiikkaa niin Helsingin tasolla kuin myös valtakunnallisesti.

Kirjoittelimme mielipidekirjoituksia ja artikkeleita. Erityisesti kanssani aktiivisesti vasemmistolaista koulutuspoliittista keskustelua nostatti ikäiseni kotkalainen valtuutettu Sauli Hievanen.

Pääsin puolueen sivistyspoliittisen työryhmään ja nousin sen puheenjohtajaksi. Valmistelimme vasemmistoliiton uuden sivistyspoliittisen ohjelman, joka esiteltiin vuonna 1999. Muistan kuinka minua jännitti esitellä sitä medialle, vieressäni tiedotustilaisuudessa istuivat puolueen puheenjohtajisto Suvi-Anne Siimes, Esko Seppänen ja jo edesmennyt Jorma Vokkolainen.

Siinä ohjelmassa esitettiin ensimmäistä kertaa ajatus oppivelvollisuuden pidentämisestä:

”Tavoitteenamme on taata kaikille 12-vuotinen peruskoulutus, johon kuuluu yhdeksänvuotinen peruskoulu ja kaikille vähintään kolmivuotinen nuorisoasteen koulutus. Nuorisoasteen kolmivuotinen tutkinto antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden.”

Kävin tavoitteesta julkista vääntöä, erityisesti kulloisenkin lukiolaisten liiton kokoomuslaisen puheenjohtajan kanssa. Heidän kanssaan olen myöhemminkin käynyt vääntöä, jostain tuli kansanedustaja ja ministeri, toisista ministerien erityisavustajia.

Eduskunnassa vasemmistoliitto teki ensimmäisen toimenpidealoitteen oppivelvollisuuden nostamisesta 18 vuoteen vuonna 2009. Silloin sitä ei vielä kannattanut mikään muu eduskuntapuolue.

Jyrki Kataisen hallitus päätti nostaa oppivelvollisuuden 17 vuoteen. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, koska Kataisen hallitus kaatui ja Alexander Stubbin hallitus päätti luopua nostosta 2014 budjettiriihessä.

Lopulta oppivelvollisuuden nostaminen 18 vuoteen saatiin Antti Rinteen hallituksen ohjelmaaan ja nyt Sanna Marinin hallitus on tuonut asian eduskunnalle päätettäväksi.

Tänään oli upeaa olla paikalla historiallisena hetkenä, kun vasemmistoliiton puheenjohtaja ja opetusministeri Li Andersson esitteli oppivelvollisuusiän nostamisen 18 vuoteen eduskunnalle.

Ei siitä mennyt kuin 21 vuotta siitä, kun vasemmistoliitto otti tämän tavoitteekseen.

Yhteiskunta muuttuu, kun sitä muutetaan. Joskus nopeasti, mutta yleensä tuskaisen hitaasti. Mutta muuttuu kuitenkin.