Vedestä ei pidä tehdä yksityistä bisnestä

Suomalaiset ovat saaneet karvaasti kokea miten monopolien yksityistäminen tulee kansalaisille kalliiksi. Tästä Digita ja Caruna ovat karuja esimerkkejä.

Monopolien, erityisesti välttämättömyksien monopolien, pitäisi olla julkisessa omistuksessa. Luulisi olevan esimerkiksi itsestään selvää, ettei vesi ole sijoittajien kauppatavara. Tätä pitäisi huonot kokemukset ympäri maailmaa yksityistämisestä entisestään vahvistaa.

Pitääkö Suomessa kuitenkin lyödä kirves aina kiveen, vaikka kansainväliset esimerkit näyttävät, että se on hölmöläisen hommaa? On häkellytävää ja hälyttävää, että kunnat ovat alkaneet harkita tai neuvotella vesihuoltonsa yksityistämisestä.

Yksityistämisen puolustajien mukaan palvelut paranevat ja hinnat laskevat, kun yksityiset yritykset saavat tuottaa palvelut markkinaehtoisesti. Useimmiten tuloksena on kuitenkin heikommat palvelut korkeammilla maksuilla.

Kapitalismilla onkin tapana yksityistää voitot ja kansallistaa tappiot.

Varoittavia esimerkkejä löytyy valitettavan paljon maailmalta. Englannissa ja Walesissa vesihuolto yksityistettiin 30 vuotta sitten. Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja purki kolumnissaan omia kokemuksiaan. Markkinahuumassa moni eurooppalainen kaupunki, kuten Pariisi ja Berliini, seurasivat perässä.

Yksityiset yhtiöt laiminlöivät vesilaitosten investoinnit ja huollon, valuttivat vettä hukkaan, lähettivät laskun kuluttajille ja pumppasivat voitot omistajille. Toiminta oli niin häikäilemätöntä, että viime vuosina vesilaitoksia on palautettu takaisin julkiseen hallintaan.

Vesi on rajallinen luonnonvara, jota monikansalliset yritykset varmasti mielellään hallitsisivat. Ennen kaikkea vesi on kuitenkin ihmisoikeus ja meidän kaikkien yhteistä omaisuutta.

Kaiken ei pidä olla kaupan, vaikka kansainvälisten sijoittajien tarjoamat diilit kuulostaisivatkin äkkiseltään houkuttelevilta.