Kohtuuhintaisia asuntoja, kaikille

Kohtuuhintainen asuminen on ollut keskeinen teema, jonka puolesta vasemmistoliitto on tehnyt koko sen 20 vuoden ajan töitä, jonka olen ollut Helsingin valtuustossa.

Ja jo paljon ennen sitä, vasemmistoliitto ja sen edeltäjä SKDL ovat toimineet kohtuuhintaisen asumisen puolesta. Erityisen tunnettu ja arvostettu asuntopoliitikko oli edesmennyt Pekka Saarnio.

Vasemmistoliiton asuntopolitiikan lähtökohtana on se, että rakennetaan mahdollisimman paljon sellaisia asuntoja, joissa grynderit eivät pääse vetämään välistä suuria voittoja. Vasemmistoliiton mielestä pitää rakentaa kohtuuhintaisia vuokra-, asumisoikeus-, osaomistus- kuin omistusasuntoja. Oleellinen sana tässä on omakustanteisuus.

Omakustannevuokra tai -hinta tarkoittaa sitä, että asukas maksaa vuokrassaan tai asunnonhinnassaan kaikki pääoma- ja hoitokustannukset, mutta päälle ei tule voittoa sijoittajille.

Helsingissä tarvitaan lisää omakustanne vuokra-asuntoja. Siinä missä kaupungin oman vuokra-asuntoyhtiön HEKA:n keskivuokra on alueesta riippuen 11,5-13,5 euroa neliöltä, on kovanrahan vuokra-asuntojen keskivuokra yli 20 euroa neliöltä Helsingissä.

Toki tähän eroon vaikuttaa myös sijainti ja varustelutaso, mutta suurin vaikuttava tekijä on omakustannuksen ja voiton välinen marginaali.

Kaupungin vuokra-asunnot halutaan nähdä oikeistossa vain köyhien asuttamisena, mutta näin ei pidä olla. Kaupungin omakustanneperusteisia asuntoja pitää olla niin paljon, että niitä riittää myös keskituloisille.

ARA-vuokra-asunnoista oikeisto puhuu ”tuettuina”. Jopa lehdistö Helsingin Sanomat etunenässä puhuu ”tuetusta” asumisesta.

Tosiasiallisesti ainoa tuki on hiukan alempi tontinvuokra. Silti tontinvuokra on Helsingissä varsin korkea. Asukkaat maksavat vuokrissaan kaikki kustannukset, sekä pääoma- että hoitokustannukset.

Tämä oikeiston hellimä ”tuki” on täysin talousteoreettinen. Talousteoreettisesti kaikki alle ”markkinahinnan” on tukea. Jos tämän argumentin ostaa, että välttämättömyydessä eli asumisessa markkinat hoitaisi kaikki ongelmat, entistä harvemmalla tavallisella helsinkiläisellä on jatkossa varaa enää asua kotikaupungissaan.

Työssäkäyvillä pitää halutessaan olla Helsingissä myös ostaa oma asunto. Tähän meillä on ollut vuosikymmeniä mallina HITAS.

HITAS-omistusasunnoissa asukkaat maksavat kaikki kulut, mutta asunnot ovat hinta- ja laatusäädeltyjä, joten niiden hinta on hiukan kohtuullisempi.

Jostain syystä HITAS-järjestelmä on ollut erityisesti kokoomuksen, mutta kasvavassa määrin myös vihreiden hampaissa. HITAS-järjestelmän ongelmia (useamman asunnon omistaminen sijoitusmielessä ja jälleenvuokraus) pitää korjata, mutta ei järjestelmää pidä romuttaa.

Päinvastoin. Helsinkiin pitää rakenteen entistä enemmän hintasäädeltyjä omakustanteisia omistusasuntoja, oli järjestelmän nimi mikä vaan.

Tämä on juuri se vastaus ihmisten ja myös lehdistön nostamaan ja peräänkuuluttamaan ongelmaan, että metallityöläisellä, rakennusmiehellä, sairaanhoitajilla, lähihoitajilla, varhaiskasvattajilla tai vaikkapa siistijällä olisi mahdollisuus ostaa oma asunto.

Näiden asioiden puolesta vasemmistoliitto on kamppaillut ja kamppailee Helsingin valtuustossa.

Yksi iso asuntopoliittinen voitto saatiin viime syksynä, kun uudessa asumisen ohjelmassa ARA-vuokra-asuntojen osuus asuntotuotannosta nostetaan nykyistä korkeammalle tasolle, 30 prosenttiin. Samalla myös koko asuntorakentamistavoitetta nostettiin.

Ainoa puolue, joka ei lähtenyt mukaan asunto-ohjelmaan oli perussuomalaiset. Puolue vastustaa sekä asuntojen rakentamisen kovaa määrälliset tavoitetta että erityisesti omakustannevuokra-asuntojen ja -omistusasuntojen rakentamista.

Puolueen pormestariehdokas Jussi Halla-aho on yhteisissä pormestaritenteissämme kritisoinut kaikkia keinoja puuttua asumisen hintaan, mutta samalla myös kritisoinut asumisen korkeaa hintaa.

Asumisen liian korkea hinta on ollut Helsingin ongelma vuosikymmeniä, mutta tämänkin syyksi Halla-aho saa – üllatus – maahanmuuton. Selitys on halpa ja heikko. Se osoittaa sen, ettei oikeistopopulisteilla ole aitoa halua kuntapolitiikassa puolustaa duunarien asemaa.

Valtuustossa oikeisto pitää parempana maksaa asumistukia kuin rakentaa kohtuuhintaisia asuntoja. Minusta olisi parempi, että entistä useampi tulisi omillaan toimeen ja asumistukia ei tarvitsisi maksaa niin paljon.

Valtio maksaa asumistukimenoja noin kaksi miljardia euroa vuodessa. Ne ovat suora tulonsiirto sijoittajille.

Ja osa niistä valuu myös maamme rajojen ulkopuolelle. Esim. SATO:n pääomistajat ovat ulkomaalaiset sijoitusrahastot ja pörssiyhtiö Kojamon suurin yksityinen ”omistaja” yli 40 % osuudella on hallintarekisterit.

Asuntopolitiikka ja asumisen kohtuuton kalleus on Helsingin suurimpia kunnallispoliittisia kysymyksiä. Jokaiselta puolueelta ja ehdokkaalta on syytä vaatia ja odottaa tähän ratkaisuehdotuksia.

Ongelma on niin monimutkainen, ettei kukaan sitä pysty ratkaisemaan täysin, mutta ainakin yritystä pitäisi olla.