Koronakriisin jälkiä korjaamaan tarvitaan toipumisohjelma

1990-luvun laman varjo on pitkä. Se on niin pitkä, että varjon alla on edelleen moni laman lapsi ja nuori. Vielä lähes 30 vuotta myöhemmin lama näkyy mielenterveysongelmina, työttömyytenä ja osattomuutena. Moni silloin konkurssin tehnyt on edelleen velkojen painama.

1990-luvulla Suomi ei onnistunut laman hoidossa niin kuin olisi pitänyt.

Tämä kriisi, joka on nyt käsillä, uhkaa jälleen kokonaista sukupolvea lamalla, työttömyydellä ja syrjäytymisellä. Meidän on tässä salissa, tänä keväänä, hoidettava asiat paremmin.

*

Me suomalaiset, kaikki yhdessä, olemme toistaiseksi onnistuneet terveydellisesti ja taloudellisesti paremmin kuin suurin osa maailman maista. Silti olemme joutuneet kokemaan paljon kärsimystä. Moni on menettänyt työpaikkansa, tilapäisesti tai pysyvämmin. Yrittäjät ja työntekijät ovat olleet vaikeuksissa.

Erityisen rajusti rajoitustoimet ovat iskeneet kulttuurialaan ja tapahtuma-aloihin sekä palvelualoille.

Korona on ollut myös luokkasidonnaista. Osalla työt ja palkanmaksu ovat jatkuneet normaalisti, vain koti on muuttunut konttoriksi.

Samaan aikaan toiset ovat matkustaneet edelleen joukkoliikenteellä töihin ja ovat olleet alttiita virukselle työskennellessään kasvokkain ihmisten kanssa. Hoitajat ja muu sairaaloiden ja hoivakotien henkilökunta, kaupankassat, lastenhoitajat ja opettajat, rakennustyöläiset. Muutamia mainitakseni.

Kolmannet ovat joutuneet hakemaan ruokaa leipäjonoista, kun työt ovat loppuneet kuin seinään. 

*

Samalla kun koronaa vastaan annetaan tänä keväänä rokotteita, on meidän etsittävä vastalääkkeet koulupudokkuuteen, mielenterveysongelmiin ja syrjäytymiseen.

On selvää, että erityisesti lasten ja nuorten huolet ovat koronan takia lisääntyneet. Kyselyiden mukaan erityisesti pienituloisissa perheissä murheet ovat kasvaneet. Meille aikuisille kuukausi tai kaksi ei ole lopulta pitkä aika. Lapsille ja nuorille se on ikuisuus.

Lapsiin kohdistuvilla rajoitustoimilla voi olla todella suuret terveydelliset ja sosiaaliset haittavaikutukset. Rajoitustoimia tarvitaan, mutta niiden pitäisi kohdistua ennen muuta meihin aikuisiin, jotta lasten ja nuorten elämää tarvitsisi rajoittaa niin vähän kuin mahdollista.

*

Vasemmistoliitolle on erittäin tärkeää, että yhteiskunnan turvaverkkoja vahvistetaan. Siksi akuutin kriisin jälkeen Suomi tarvitsee huolellisen toipumisohjelman.

Lapset ja nuoret tarvitsevat pienempiä luokkia, tukiopetusta, kerhotoimintaa ja harrastuksia jokaiselle, lisää turvallisia aikuisia arkeen. Näin varmistamme, että korona-ajan lapsilla on valoisa tulevaisuus. Meidän pitää torjua se varjo, jonkalainen lankesi 1990-luvun laman lapsien päälle.

Koronankriisin aiheuttama hoitovelka on valtava. Monia pitää tukea kouluttautumaan ja löytämään uusi työ. Koronakriisistä kärsineet tulevat vielä pitkään tarvitsemaan lisätukea ja on meidän tehtävämme varmistaa, että he myös saavat sen.

Emmekä saa unohtaa heitä, joiden tilanne oli erityisen hankala jo ennen koronaa.

*

Koronapandemia on kestänyt kohta jo vuoden eikä se ole vieläkään ohi, vaikka kovasti niin haluaisimme. Keväästä voi tulla vaikea, ennen kuin saamme rokotekattavuuden toivottavasti kesän aikana.

Vaikka saisimme koronaepidemian rokotettua pois, koronakriisin hoito tulee jatkumaan vielä vuosia. Siihen tarvitaan meiltä sellaista yhtenäisyyttä, jolla olemme itse epidemiaakin pyrkineet nujertaa. Näitä päätöksiä tehdään täällä eduskunnassa, mutta vielä konkreettisemmin meidän kotikunnissamme.

*

Me voimme ja pystymme rakentamaan koronakriisin jälkeen kestävän yhteiskunnan. Yhteiskunnan, joka on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävä. Se vaatii meiltä päätöksiä tehtäessä uskallusta katsoa pidemmälle tulevaisuuteen. Onko koko eduskunta tässä mukana?

*

Puhe on vasemmistoliiton ryhmäpuhe Marinin hallituksen politiikasta vuonna 2021. Se on pidetty 9.2.2021 eduskunnan täysitunnossa.