Kyllä me tästäkin selviämme

Vuosi sitten Suomi ja maailma pysähtyivät. Pieni virus erotti meitä läheisistämme, sulki koulut sekä liikunta- ja kulttuuripaikat, vei monelta työpaikan tilapäisesti tai pysyvämmin, uhkasi terveyttämme ja liian monilla ihmisillä myös henkeä.

Pandemian tiedettiin olevan vain ajan kysymys. Nykyinen elämäntapamme altistaa meidät eläimistä ihmisiin siirtyvien zoonoottisten virusten leviämiselle. Silti korona pääsi yllättämään meidät.

On äärimmäisen tärkeää, että etsimme laajasti ratkaisuja siihen, miten pystyisimme elämään maapallon kantokyvyn mukaisesti. Samalla meidän pitää tiedostaa, että tämä ei ole viimeinen pandemia, vaan valitettavasti todennäköisesti esimerkki myös tulevasta.

Siksi meidän pitää oppia nyt koetusta, jotta osaamme toimia jatkossa paremmin. Tulevien pandemioiden varalta meidän tulee esimerkiksi käynnistää uudelleen kotimainen rokotetuotanto ja panostaa tutkimukseen.

*

Melko tarkkaan vuosi sitten olimme tässä samassa tilanteessa: maassa vallitsi poikkeusolot ja jouduttiin ottamaan käyttöön valmiuslaki.

Emme varmasti kukaan haluaisi olla tässä nyt käsittelemässä näitä yhteensä neljää valmiuslain pykälää. Toivoisimme varmasti kaikki, että aiemmat rajoitustoimet olisivat tepsineet. Toivoisimme, että kansainväliset lääkejätit olisivat saaneet tuotettua ja toimitettua lupaustensa mukaisesti rokotteita. Toivoisimme, että olisimme saavuttaneet laumasuojan ja pandemia olisi jo ohi.

Mutta meidän pitää toimia vallitsevan todellisuuden mukaan, pelkän toivon varassa pandemiaa ei torjuta. Edessämme on kolmen viikon sulkutila, ja jopa kuntavaalit joudutaan siirtämään, jotta demokratian turvallinen toteutuminen voidaan varmistaa.

On kuitenkin kaksi keskeistä eroavaisuutta vuodentakaiseen tilanteeseen verrattuna. Ensimmäinen on se, että tiedämme koronaviruksesta nyt huomattavasti enemmän ja sairastuneita osataan hoitaa paremmin.

Toinen on se, että jo yli 10 % suomalaisista aikuisista on saanut ensimmäisen rokoteannoksen, ja joka päivä rokotetaan lisää. Siksi voimme katsella tulevaa kevättä ja kesää varovaisen luottavaisesti – me selviämme tästä kyllä, toimimalla yhdessä.

*

Herkemmin leviävän virusmuunnoksen takia tartuntaluvut ovat hypänneet uudelle tasolle Suomessa, ja sairaalat alkavat täyttyä.

Valmiuslaki ei ole kaiken ratkaiseva ihmelääke. Pykälät 106 ja 107 auttavat osaltaan selkiyttämään koronatoimia. Pykälät 86 ja 88 turvaavat terveydenhuollon toimintamahdollisuuksia.

Poikkeusoloissakin on erittäin tärkeää, että perus- ja ihmisoikeuksista pidetään kiinni. Valmiuslain mukaisia toimivalmiuksia voidaan käyttää vain, jos tilanne ei ole hallittavissa normaalien toimivaltuuksien nojalla.

Valmiuslain käytön tulee olla välttämätöntä ja oikeassa suhteessa tavoiteltavaan päämäärään nähden. Tätä nyt eduskunta ja perustuslakivaliokunta arvioivat. Näin toimii vahva demokratia.

Kun pandemia on ohi, pitäisi myös arvioida sitä, pitäisikö lainsäädäntöä muuttaa niin, että valmiuslain käyttöönoton hyväksyminen vaatii määräenemmistön taakseen.

*

Tässä istunnossa olemme käsitelleet koronatilannetta laajemminkin. Äsken päätimme, että ravintolat voidaan sulkea huomisesta lähtien. Myöhemmin tänään käsittelemme koronasta kärsivien yritysten kustannustukea. Valiokunnissa käsitellään lisätalousarviota, jolla yritetään paikkailla koronan aiheuttamia ongelmia esimerkiksi ammatillisille oppilaitoksille ja kulttuurialalla.

Ensi kuussa hallitus kokoontuu puoliväliriiheen pohtimaan talouden tilannetta. Silloin on myös edessä pohdinta siitä, vaatiiko elvytys ja ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen menokehyksistä luopumista. Koronalla on siis laajat taloudelliset vaikutukset.

Koronapandemia on kulkenut läpi koko yhteiskuntamme, vaikuttanut eri osissa maata eri tavalla, koskettanut tavalla tai toisella meistä jokaista. Ehkä pahiten ovat joutuneet kärsimään lapset ja nuoret. Vuosi pandemiaa on erittäin pitkä aika nuoren ihmisen elämässä.

Viimeisen vuoden aikana toisella asteella on osassa maata oltu enemmän etäopetuksessa kuin lähiopetuksessa. Korkeakouluopiskelijat ovat olleet käytännössä täysin etäopiskelussa. Nyt taas yläkoululaisetkin joutuvat monissa osissa Suomea jälleen etäopetukseen kolmeksi viikoksi.

Samaan aikaan myös lasten ja nuorten harrastukset ovat olleet ja ovat osittain edelleen tauolla. Tällä on suuri sosiaalinen ja terveydellinen vaikutus. Moni lapsi putoaa tauon aikana lopullisesti pois harrastuksista ja jää jälkeen opinnoissaan.

Siksi tarvitaan lapsiin ja nuoriin suunnattu mittava jälkihoito-ohjelma kaikissa Suomen kunnissa. Ja siksi on oikein ja oikeudenmukaista, että hallitus on linjannut, ettei tämän kolmen viikon sulkutilan jälkeen hallitus enää tee päätöksiä koulujen tai harrastusten sulkemiseksi.

Jatkossa rajoitustoimien on kohdistettava meihin aikuisiin.

*

Perus- ja ihmisoikeuksista ehkäpä painavin on oikeus elämään. Siksi olemme joutuneet tekemään päätöksiä, jotka rajoittavat muita perusoikeuksia: taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat olleet koetuksella koronatoimien takia. Rajoitustoimet ovat olleet osin epäsuhtaisia ja osuneet eri tavoin eri aloille.

Vasemmistoliitto on pyrkinyt pitää koronapandemiankin ajan huolta heikoimmassa asemassa olevien oikeudesta hyvään elämään. Tätä ohjenuoraa emme ole unohtaneet. Työttömyysturvan suojaosan korotusta ja yrittäjien oikeutta työttömyysturvaan on jatkettu. Nyt kun vaikea tilanne jatkuu aina vaan, tulisi selvittää mahdollisuus jatkaa myös epidemiakorvausta kaikkein pienituloisimmille suomalaisille.

Vaikeasti kärsineelle kulttuuri- ja tapahtuma-alalle on yritetty ohjata erilaisia tukia, yhteensä tähän mennessä 240 miljoonan euron edestä. On rehellisesti sanottava, että moninaisella alalla on ollut paljon väliinputoajia. Itsensätyöllistäjiä ja freelancereitä ei ole pystytty tukemaan niin kuin olisi pitänyt.

Tänään käsittelyssä olevan kustannustuki kolmosen pitäisi soveltua aiempia paremmin kulttuurialalle. Mutta selvää on, ettei mikään tuki voi paikata taloudellisesti kaikkia aukkoja eikä mikään korvata elävää ja monipuolista kulttuuritarjontaamme. Tapahtumien turvallisen järjestämisen tulee olla ensimmäisten joukossa yhteiskuntaa taas avattaessa. Etäyhteys ei voi korvata elävää yhteyttä.

*

Vaikka tuntuu turhauttavalta olla samassa tilanteessa kuin vuosi sitten, käsittelemässä valmiuslain käyttöön ottoa, voi myös olla vähän toiveikkaammalla mielellä kuin silloin.

Tähän asti tässä on onnistuttu – suurelta osin siksi, että me suomalaiset olemme noudattaneet suosituksia ja vähentäneet kontaktejamme ja välttäneet väkijoukkoja. Mutta samalla meitä kaikkia varmasti väsyttää nämä rajoitustoimet päivä päivältä enemmän, silti on vielä hetki jaksettava.

Samoin kuin valmiuslain käyttöönottoasetusten lähetekeskustelussa vuosi sitten, voin nytkin todeta: ”Kyllä me yhdessä tästäkin selviämme”.

*

Puhe on valmiuslain käyttöönottoa koskevasta lähetekeskustelusta täysistunnossa 8.3.2021.