Urheiluliikkeessä vielä paljon työtä tehtävänä tasa-arvon eteen

Liikunnan ilo kuuluu kaikille. Liikkumisen pitää olla helposti saavutettavaa ja houkuttelevaa, oli sitten kyse arjen liikkumisesta, omasta harrastuksesta tai huipulle tähtäävästä harjoittelusta.

Kuitenkin tiedämme, että pojat ja miehet liikkuvat enemmän ja intensiivisemmin kuin tytöt ja naiset. Urheiluliikkeessä on edelleen paljon eriarvoisuutta. Meillä on suuri työ tehtävänämme tasa-arvon, moninaisuuden ja avoimuuden eteen urheilumaailmassa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön helmikuun puolivälissä julkaisemassa selvityksessä tarkastellaan mm. naisten roolia urheilun päätöksenteossa. Valtakunnallisten ja alueellisten liikuntajärjestöjen operatiivisessa johdossa naisten osuus on kasvanut, mutta luottamustoimissa vastaavaa kehitystä ei ole tapahtunut. Selvityksen mukaan vain vajaa kolmasosa liikuntajärjestöjen hallitusjäsenistä ovat naisia.

Jos katsotaan hallitusten puheenjohtajia, luvut ovat vielä selkeämpiä. Esimerkiksi lajiliitoista vain 16 prosentilla on naispuolinen puheenjohtajana.

Huomionarvoista on myös se, että tasa-arvopuheista huolimatta, merkittävää muutosta ei ole tapahtunut 2000-luvun alun jälkeen. Urheilun lasikatto näyttäisi monesti olevan edelleen iskunkestävää pleksiä.

***

Tähän on nyt puututtava. Toimivaksi todettu tapa varmistaa, että johtopaikoille saadaan naisia, on sukupuolikiintiöt. Kiintiöt eivät itsessään ratkaise kaikkia ongelmia, mutta ne ovat konkreettinen työkalu viedä kehitystä oikeaan suuntaan. Monimuotoiset hallintoelimet tekevät parempia päätöksiä.

Tätä ajatusta tukee myös Euroopan komission korkean tason työryhmä, joka on alkukeväästä julkaissut suosituksensa urheilun tasa-arvon edistämisestä. Yksi työryhmän selkeistä viesteistä on se, että urheilun johtamisen eri tasoille tarvitaan puolet naisia.

Ruotsissa tehtiin päätös sukupuolikiintiöistä jo 2017. Kolme vuotta myöhemmin 86 prosentissa lajiliitoista oli hallitus, jossa oli vähintään 40 prosenttia sekä naisia että miehiä.

Myös Suomen urheiluliitto (SUL) on jo ottanut kiintiöt käyttöön hallinnossaan. Tästä koko urheilukentän tulisi nyt ottaa mallia.

Pitää myös muistaa, että sukupuolikiintiöt ovat kahden suuntaisia. Ne eivät ole vaan naisia varten vaan yhtä lailla miehiä, murtavat sukupuolittuneita rakenteita. Esimerkiksi Helsingin kaupungin päätöksenteossa sukupuolikiintiöt suosivat miehiä tai urheiluelämässä vaikkapa Voimisteluliitossa tasa-arvotyö on nimenomaan poikien ja miehien mukaan saamista. Sukupuolikiintiöt, vähintään 40 prosenttia naisia ja miehiä, mahdollistaa myös moninaisuuden huomioimisen, esimerkiksi muunsukupuoliset.

***

Viime aikoina on jälleen keskusteltu myös urheiluliikkeessä esiintyvästä kiusaamisesta ja seksuaalisesta häirinnästä. Valitettavasti nämä eivät ole yksittäistapauksia. Urheiluliikkeessä tarvitaan enemmän avoimuutta ja hyvää hallintoa.

Suomen urheilun eettisen keskuksen SUEK:in 2020 tehdyn tutkimuksen mukaan joka neljäs urheilija oli kokenut seksuaalista häirintää. Naiset olivat kokeneet sukupuolista ja seksuaalista häirintää selvästi enemmän kuin miehet.

Osa ongelmaa on se, että liikunnassa ja urheilussa tuntuu olevan edelleen puuttumattomuuden kulttuuri. Ei uskalleta puuttua epäasialliseen käytökseen, ei osata puuttua, ei tiedetä mihin raportoida tai uskotaan, että asiat ratkeavat itsestään.

Jo nuorten liikunta- ja urheiluharrastuksissa esiintyy selvästi enemmän häirintää ja kiusaamista kuin muissa harrastuksissa lapsilla ja nuorilla.

Tämä on kestämätöntä ja sietämätöntä. Tässä urheiluliikkeellä on suuri vastuu. On erittäin tärkeää, että kaikenlaiseen kiusaamiseen ja häirintään puututaan heti, jos sitä ilmenee. Tämä on erityisesti johdon vastuulla. Jokaisessa seurassa ja liitossa tulee olla selvät toimintamallit häirintää ja epäasiallista käytöstä ilmetessä. Pitää tietää mihin kertoa ja kertomisen kynnyksen pitää olla matala.

Meidän on yhdessä rakennettava kulttuuria, jossa ei ole tilaa häirinnälle. Yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon edistämisen tulee olla lähivuosina yksi urheiluliikkeen ydintavoitteista. Tehtävää on vielä paljon, niin meillä kaupungissa kuin seuratoiminnassa ja urheilun järjestötasollakin.

***

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat keskeisiä tavoitteita Helsingin liikuntapalveluissa. Kaikilla kaupunkilaisilla tulee olla samat mahdollisuudet liikkua ja voida hyvin riippumatta sukupuolesta, tulotasosta, asuinalueesta tai äidinkielestä.

Julkiset investoinnit esimerkiksi kevyen liikenteen väyliin ja matalan kynnyksen liikuntapalveluihin ovat itsessään tasa-arvotekoja. Helsinki on tänä vuonna lähes kaksinkertaistanut investointinsa ulkoliikuntapaikkoihin verrattuna viime vuoteen. Olemme myös sopineet kävely- ja pyöräteiden rahoituksen korottamisesta seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

Urheilun tasa-arvotyössä kaupungin ja seurojen yhteistyö on keskeistä. Seurat ovat avainasemassa erityisesti lasten ja nuorten liikuttamisessa.

Liikuntaseuroja on Helsingissä noin 800, joissa harrastetaan 100 eri liikuntamuotoa. Helsingin kaupunki tukee noin 300 liikuntaseuraa vuosittain yli 8 miljoonalla eurolla.

Toistaiseksi urheilun seuratoiminta on määrällisesti miesvaltaista, myös Helsingissä. Syitä tähän olisi tärkeä kartoittaa vielä tarkemmin.

Aiemmin tehdyt selvitykset ovat osoittaneet selkeitä kehittämistarpeita kaupungin tuen eli avustusten ja vuorojen kohdentamisessa. Näitä asioita on otettu huomioon mm. kohdennettujen avustusten jakamisessa, ja niitä tullaan seuraamaan ja huomioimaan myös jatkossa. 

Vuodelle 2021 myönnettiin ensimmäistä kertaa tasa-arvoa painottava liikunnan kohdeavustus. Kohdeavustuksin voidaan vuosittain tukea hankkeita, jotka esimerkiksi vahvistavat naisten ja tyttöjen kilpa- ja huippu-urheilun toimintaedellytyksiä Helsingissä tai jotka edistävät maahanmuuttajien tai vähävaraisten nuorten aktivointia tai ehkäisevät drop out -ilmiötä.

On tärkeää, että sukupuolivaikutuksia arvioidaan mahdollisimman laajasti kaupungin liikuntapalveluissa myös jatkossa. Tätä varten olemme mm. kehittämässä sukupuolittaisen kävijätiedon keruuta.

***

Sukupuolten tasa-arvon edistämisen rinnalla on tärkeää, että myös vähemmistöjen tarpeet huomioidaan. Helsingin kaupungin tavoitteena on kasvattaa etenkin vieraskielisten tyttöjen vapaa-ajan aktiivisuutta ja luoda polkuja liikuntaharrastuksiin.

Helsingissä järjestetään mm. naisten omia uintivuoroja ja yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa kehitämme myös vieraskielisten naisten ja tyttöjen mahdollisuuksia osallistua uinninopetukseen.

Liikuntaseurayhteistyönä toteutettu FunAction –toiminta nuorille sisältää myös erikseen tyttöjen ryhmiä. Vain tytöille suunnattua FunAction -toimintaa on lisätty viime vuosina jatkuvasti, koska kysyntä on ollut suurta.

Samaan aikaan on huomioitava myös se, että esimerkiksi transnuoret toivovat enemmän sekaryhmiä, ja tähänkin toiveeseen on tärkeä vastata. 

Sukupuolivähemmistöjen liikuntapalveluiden käyttömahdollisuuksia on parannettu myös esimerkiksi korvaamalla liikuntapaikkojen ja uimarantojen binääriset WC-merkinnät unisex-logoilla sekä lisättävä mahdollisuuksien mukaan yksilöllisiä pukeutumistiloja.

***

Useissa lajiliitoissa ja seuroissa tehdään jatkuvaa työtä tasa-arvon edistämiseksi. Työ tasa-arvon eteen ei ole koskaan valmista.

Avoimemman, reilumman, yhdenvertaisemman ja tasa-arvoisemman urheiluliikkeen eteen on jatkettava työtä kaikilla tasoilla. Meidän on yhdessä varmistettava, että liikkeemme on kutsuva ja turvallinen ihan jokaiselle. Sen eteen jokaisen meistä on tehtävä töitä.