Enemmän nuorisotyötä, vähemmän pelon lietsontaa

Vaikka maailma muuttuu, yksi asia pysyy ennallaan: nuorille on tärkeää viettää aikaa muiden nuorten kanssa.

Siksi korona-aika oli erityisesti monelle nuorelle haastavaa aikaa. Siinä missä meidän keski-ikäisten elämässämme parikin vuotta sujahtaa lopulta ohi melkein huomaamatta, on se loputtoman pitkä aika nuoren elämässä.

Moni meistä muistaa, miten loputtoman pitkiltä ja tylsiltä jo yksittäiset viikonloput saattoivat tuntua omassa nuoruudessamme. Maija Vilkkumaa tavoittaa tätä tunnelmaa minusta hyvin kappaleessaan Kesä.

Koronavuosina monet harrastukset olivat jäissä, nuorisotalot suljettiin tai toimintaa rajoitettiin ja jopa koulut olivat ensimmäisen kevään aikana kiinni. Toisella asteella oltiin etäopetuksessa kohtuuttoman pitkään.

Nuorisotutkimusseuran mukaan suurissa kaupungeissa ja erityisesti keskustoissa etäopetuksen, sosiaalisten kontaktien välttelyn sekä palveluiden sulkemisen vaikutukset koettiin kielteisemmin kuin muualla maassa.

***

Kaduilla näkyi aiempaa enemmän levottomuutta, kun palvelut olivat kiinni ja julkisesta tilasta häipyivät massat. Katukuvassa näkyi enemmän esimerkiksi päihteet, mielenterveyden haasteet ja asunnottomuus.

Oli todella hienoa ja tärkeää, että Helsingin kaupungin nuorisopalvelut pystyi reagoimaan tilanteeseen nopeasti ja lisäämään jalkautuvaa nuorisotyötä. Kaduilla oli tärkeää näkyä myös turvallisia aikuisia. Alueellinen nuorisotyö jalkautui myös lähiöissä ja nuoriso-ohjaajat tapasivat nuoria, joita eivät välttämättä olleet tavanneet aikaisemmin.

Itse jalkauduin tutustumaan nuorisotyöhän kauppakeskuksissa ja asemilla. Ilmeisesti sana oli kiirinyt jo etukäteen, koska nuoret loistivat poissaolollaan.

Jalkautuvan työn lisääntymisen myötä nuorisopalveluille kerääntyi myös aiempaa enemmän tietoa siitä, missä nuoret liikkuvat.

***

Korona-aikana ulkotiloissa hengailu oli aiempaakin tärkeämpää, kun monet sisätilat olivat suljettuina. Nuoret kokoontuivat puistoissa, päiväkotien pihoilla ja ulkoliikuntapaikoilla. Kaupungeissa jopa 70 prosenttia asukkaista koki liikkuvansa aiempaa enemmän luonnossa.

Tämä on harvoja pandemian positiivisia piirteitä ja olemme pyrkineet Helsingissä huolehtimaan siitä, että ihmiset liikkuisivat myös pandemian jälkeen enemmän ulkona. Olemme lisänneet merkittävästi investointeja lähiliikuntapaikkoihin ja ulkoilumahdollisuuksiin.

Samaan aikaan kun kaupungin kadut tyhjenivät, saattoi siis ulkoliikuntapaikoilla olla ruuhkaa. Kun osittain samoihin paikkoihin hakeutuivat nuorten lisäksi myös aiempaa lukuisammat aikuiset, syntyi keskustelua ja jopa kiistoja siitä, kuka saa käyttää tiettyä tilaa. Erityisesti vähemmistöihin kuuluvat nuoret kokivat, että heidän hengailuansa haluttiin rajoittaa.

Talviaikaan nuoret hakeutuivat kauppakeskuksiin, mikä myös herätti paheksuntaa. Kauppakeskukset haluavat entistä enemmän julkisia palveluja tiloihinsa, tuomaan ihmisvirtoja. Julkisten palveluiden myötä kauppakeskusten pitää myös vastavuoroisesti hyväksyä entistä selkeämmin, että ne ovat kaikkien kaupunkilaisten paikkoja hengailla.

Kirjassa Nuoruus korona-ajan kaupungissa tuodaan hienosti esille se, miten tärkeää päämäärätön hengailu nuorille on. Ehkä paheksumisen sijaan tulisikin onnitella nuoria luovasta kaupunkitilan käytöstä.

Itse olen kotoisin Pasilasta. Muistan kun Pasilan uutta asemaa rakennettiin. Siis sitä, joka purettiin Suomen suurimman nuorisotalon Triplan tieltä. Me paikalliset nuoret hengasimme asemalla, emme edes aiheuttaneet häiriöitä, mutta VR:n vartijat Rambo ja Risuparta häätivät meidät väkivaltaisesti ulos kerta toisensa jälkeen.

Kun vuodenvaihteessa julkisuuteen tuli uutisia nuoria pahoinpidelleistä järjestyksenvalvojista tai vartijoista, oli se liian tuttua tarinaa monelle meistä nuoruutemme Helsingissä viettäneelle. Jo 1980- ja 90-luvuilla vartijoita joutui pelkäämään. Siksi on tärkeää, että vartiointialan koulutus ja valvonta käydään tarkasti läpi. Järjestyksenvalvojia ja vartijoita pitää kouluttaa kohtaamaan nuoria. Tästä on myös hyviä kokemuksia Helsingissä.

***

Paljon on viime aikoina puhuttu myös siitä, että nuorten häiriökäyttäytyminen on koronan myötä lisääntynyt. 

Nuoret, väkivalta ja jengit eivät sinänsä ole uusia teemoja. Nuoret ovat olleet aina ongelma. Jo 1800-luvulla ylioppilaat häiritsivät mölinällään kaupungintalon kulmilla parempaa väkeä ja viimeistään 1900-luvun vaihteessa sakilaiset muodostivat jo laajasti mediaa huolestuttaneen nuoriso-ongelman.

Kun itse nuorena kävelin 1990-luvun vaihteessa Cittarin, Steissin tai Foken läpi, ilmassa oli aina väkivallan uhka ja ryöstetyksi tulemisen mahdollisuus. Väkivaltaa oli koulujen pihoilla ja vessoissa. Seiskaluokkalaisena olin esimerkiksi kolmistaan luokkakavereitteni kanssa Malminkartanon juna-asemalla, kun saimme kymmenkertaisen määrän itseämme vanhempia nuoria kimppuumme, koska meillä oli leveälahkeiset hopparihousut.

Samanlaisia tarinoita on kaikilta vuosikymmeniltä. Nuoriso on käyttäytynyt väkivaltaisesti, milloin ottanut yhteen skinit ja hopparit, punkkarit ja rokkarit, milloin eri kaupunginosat.

Julkisen keskustelun perusteella voi helposti saada kuvan, että Helsingissä on massiivinen nuoriso-ongelma ja kaupunki on todella turvaton.

Jos katsotaan tilastoja, Helsinki on itse asiassa turvallisempi kaupunki tänään kuin koskaan aiemmin. Suurin osa nuorisosta voi entistä paremmin. Tämä on keskustelussa hyvä muistaa. 

Samaan aikaan on selvää, että tilanne on polarisoitunut, ja korona on kärjistänyt tilannetta entisestään. Entistä pienempi joukko nuoria syyllistyy rikoksiin, mutta he tekevät enemmän ja vakavampia tekoja. Niillä nuorilla, joilla meni huonommin jo ennen pandemiaa, menee nyt entistä huonommin.

Väkivaltaa ja rikoksia ei pidä tietenkään hyväksyä, siihen pitää puuttua tiukasti. Mutta tiukka puuttuminen ei välttämättä tarkoita kovempia rangaistuksia nuorille tai nuorille aikuisille, ne voivat pikemminkin pahentaa tilannetta entisestään. Tarvitaan nuorisotyöllistä otetta ja varhaista puuttumista. Olemme ongelmat ratkaisseet aikaisemmin, ja ratkaisemme ne myös nyt.

***

Suomessa selvittiin koronavuosista kansainvälisessä vertailussa monella mittarilla hyvin. Nuoret – kuten me kaikki – ovat iloisia ja onnellisia siitä, että koronarajoituksista on päästy ja nuoruutta voi taas elää.

Silti meidän on syytä kriittisesti tarkastella myös sitä, miten rajoitustoimet ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen lasten ja nuorten oppimiseen ja hyvinvointiin.

Meillä on olemassa joukko nuoria, jotka ovat koko yläkouluaikansa viettäneet rajoitetusti. Meillä on nuoria, joille sosiaaliset tilanteet ovat edelleen hankalia. Opiskeluihin palaaminen ei kaikille ole ollut helppoa eivätkä nuoret vielä ole löytäneet samalla tavalla takaisin harrastusten, nuorisotyön tai muiden palveluiden pariin kuten ennen.

Vaikka pandemia saattaa tuntua jo menneisyydeltä, on meillä edelleen paljon työtä tehtävänä siinä, että jokainen nuori voi löytää yhteiskunnassa oman paikkansa. Se on meidän aikuisten vastuu ja siihen on panostettava.

***

Helsingissä opimme korona-aikana aiempaa paremmin tekemään toimialojen välistä yhteistyötä. Tämä on aivan välttämätöntä, kun halutaan vahvistaa ennaltaehkäiseviä palveluita. Esimerkiksi kouluissa tehtävä nuorisotyö on osoittautunut erittäin toimivaksi toimintatavaksi ja sitä on vahvistettu. Myös pääkaupunkiseudun kaupunkien välinen vuoropuhelu on tärkeää.

Tarvitsemme enemmän nuorisotyötä, vähemmän pelon lietsontaa ja paisuttelua mediassa.