Urheilun epäeettiseen toimintaan tulee puuttua tiukasti

Liikunnan ja urheilun pitää olla henkisesti ja fyysisesti terveyttä edistävää. Liian moni on kuitenkin mennyt urheilusta rikki.

Liian pitkään Suomessa on monessa lajissa, seurassa tai joukkueessa ajateltu, että tärkeintä on menestys. Ja valmennuksen on ajateltu olevan tehokasta ja hyvää, jos tuloksia tulee. Se on ohitettu lapsen tai nuoren heikkoutena, jos ”kova” valmennus on ollut ”liikaa”.

Tämän ajan pitää olla ohi, lopullisesti.

Valmennus ja menestys ei saa koskaan tapahtua lasten ja nuorten terveyden kustannuksella. Siksi epäeettisiin toimintatapoihin pitää puuttua heti ja tiukasti. Tätä meiltä edellyttää myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus.

Meillä on liikaa Suomessa esimerkkejä siitä, miten epäeettisiä valmennustapoja on katsottu läpi sormien, kun menestystä on tullut. Tämä voi näkyä vielä vuosia tai jopa vuosikymmeniä eteenpäin. Liikunta ja urheilu ei ole erillinen saareke, jossa pätisivät eri säännöt kuin ympäröivässä yhteiskunnassa.

Urheiluliike on viime vuosina herännyt ymmärtämään omaa vastuutaan, valitettavasti pitkälti julkisten kohujen myötä.

Myös julkisten toimijoiden pitää entistä tiukemmin puuttua liikunnan ja urheilun eettisiin rikkomuksiin. Valtion ja kuntien pitää näyttää yksiselitteisesti, että ne ajat ovat ohi, kun urheilumenestyksen hintana oli rikottuja ihmisiä.

***

Viime eduskuntakaudella uudistettiin liikuntajärjestöjen valtionavustusten kriteerit. Niihin tuli selkeä oma osuus toiminnan eettisyydestä.

Tänä vuonna tätä kriteeriä jouduttiin valitettavasti käyttämään. Voimisteluliiton ja Olympiakomiten valtionapuja leikattiin tälle vuodelle, koska niiden ei katsottu täyttäneen toiminnan eettisiä kriteereitä.

Helsingin kaupungin liikuntajaosto on käsitellyt tänään ikävää tapausta, jossa voimisteluseuran saamia avustuksia esitetään perittäväksi takaisin. Asia jäi vielä pöydälle.

Kysymys on samasta asiasta, miksi opetus- ja kulttuuriministeriö leikkasi jo Voimisteluliiton valtionapua.

Viranhaltijoiden esitys on, että kaupungin voimisteluseuralle antamia avustuksia peritään takaisin, koska seura ei ole täyttänyt avustuksen saamisen ehtona olevia eettisiä kriteereitä. Vastaavan tilanteeseen jouduttiin muutama vuosi sitten taitoluisteluseuran kohdalla.

***

Takaisinperintä on todella ikävä asia. Kukaan ei tietenkään sitä haluaisi tehdä yhdenkään lajin tai seuran osalta. Toisaalta se on myös välttämätöntä, jos eettisiä periaatteita on rikottu.

Kysymys on tasavertaisuudesta seurojen ja lajien välillä. Kaikkien on noudatettava samoja sääntöjä. Mutta kysymys on myös sen osoittamisesta, että enää liikunnan ja urheilun epäterveitä rakenteita ei katsota läpi sormien vaan niihin puututaan tiukasti.

Olisi täysin väärä viesti helsinkiläisille ja suomalaisille seuroille, jos epäkohtiin ei puututa. Ja viranhaltijat toimisivat vastoin hyvän hallinnon periaatteita, jos eivät puuttuisi avustussääntöjen laiminlyönteihin. Myös poliittiset päättäjät toimisivat väärin lapsia ja nuoria kohtaan, jos eivät ole omalta osaltaan puuttumassa vääristyneeseen kulttuuriin.

Valitettavasti monet lajit ja urheiluliike laajemmin eivät ole itse pystyneet muuttamaan toimintatapojaan. Siksi julkisen vallan pitää osoittaa rajat, ja talous on niitä ainoita keinoja, joilla se voidaan suoraan tehdä.


Kuva: Lassi Kaaria